So does this look like California to you? Tosta naapurikadun kulmalta menin ja näppäsin sit kuvan.

Ja tässä nyt teille kaikille uteliaille höpönassuille, MUN HUONEENI!

Ja sit maisemaa mun "toimisto" nurkkauksestani. Jep tavaraa riittää jo nyt joka paikkaan, ja oon ollu tääl tosiaan sen 2 vk...

Jees, siinäpä vasta ohje. Oli oikeen pakko tunkee se seinälle...Eli nyt sit kaikki halukkaat ilmottaan mulle, et haluaisko elämän ens joulux lahjapakettiin.

Star power

Tein tänään piiitkän kävelylenkin naapurustossa (okei, ei ollu mielenhäiriö, defenetaly ei trendi ilmiö, vaan ainoostaan loistava tekosyy kuunnella Dixie Chixien uutta aivan kick ass levyä). Oli aivan ihana vaan kävellä ja kattella ympärilleen ku oli todellakin ainoo jalkakäytävän kuluttaja. Tosin veikkaan et ne jokut ohi ajajat saatto luulla mua hoitolaitoksesta karanneex hoidokix ku pysähtelin katteleen jotain kukkivia puita typerä virne kasvoilla. (mut ne oli oikeesti aivan ihania, vitsit yhessä kohtaa oli puu täynnä pinkkejä kukkasia ja niitä oli pudonnu maahankin kauhee kasa niin et vaikutti ihan sille kun olis kävelly kukkameren läpi ku koko maa oli ihan pinkki, ou dear kuulostaa jo ihan liian öklö romanttiselta...) Mut hei back to bisnes. Kuinka moni teistä törmää lenkillään 2 avoferrariin, lamborginiin, limusiiniin ja muuten vaan muutamaan miljoonan maksavaan menopeliin. Plus kulman takana o autovuokraamo, jonka collection on varmaan rahassa mitattuna koko Tampereen arvonen. Wanna rent a Bentley, Lamborgini, Poerche...U mention it, u got it! Tarkotuksena ei suinkaan oo leveillä, vaan kamalinta tässä on se et tohon alkaa tottuun. Mitä tapahtuu kun joku hieno auto ei enää säväytäkään mua? Tästä voi alkaa alamäki, tai sit järki vaan on alkanu iskostuun päähän. Kysymys kuuluu, Does money really matter after all?

Joo samalla lenkilläni törmäsin puuhun niitattuun wanted ilmotukseen kadonneesta chihuahuasta, jolla o pinkki panta jos o päivänkakkaroita. Saman tien sain kamalan vision kuinka Paris Hilton on kidnapannu polosen, nimenny sen Peter Panix ja tällä hetkellä hauva ressu joutuu rahautuun namikyyristä pedikyyriin Guzzin laukussa little doggy outfit päällään made by Prada. Toisaalta jos haluaa koiran joka näyttää rotalta ja jonka päälle astuu väkisinkin vahingossa, niin ehkä on sit kestettävä sekin riski et Paris kaappaa koko piskin ja luo sille uuden identiteetin.

Muutenki tää o ihan hullua tää koko Star power meininki täällä. Meijän takapihalla on Duudsonien stuntti kamaa, meijän keittiössä on kalenteri jonka päällä Iiro Seppänen teki veitsitemppujaan not so long ago (vai olix se saksitemppu, anycase what ever...), mun kämppikseni haki just Virtasen Teemun (aikoinaan vetäny useetakin tv ohjelmaa) Mustangin lainaan, yx työkaveri o varannu Ville Valolle hotellin...Ei ehkä mitään big deal juttuja, mutta jotenki tuntuu et täällä kaikki vähänki jotain olevat suomalaiset tuntee toisensa. Hmm I suppose LA is s city of star quality after all.

No niin voi kuinka turvallinen mesta tää nyt onkaan. Tässä hiukan töllö uutisten antia; 10-vuotias tyttö raiskattiin leffateatterissa keskellä päivää, Snoop doggy doggin näkönen dude ryösti Starbucksin ja sai saaliikseen super huiput 190 dollaria, mieltön villi takaa ajo highwaylla, aseistettu kundi ammuskeli koulunpihassa (hmm..opas fiksu lause, haluaisin vaan nähdä kun aseistamaton kundi ammuskelis koulunpihassa...) oh no worries, se sama kundi oli ensin ampunu isänsä ennen ku lähti lahtaan koulututtujaan. Jep kyllä maikkarin 10 uutisten kevennys nyt kelpais.

I didn't hear the gun shots!

No niin tapahtuipa pari yötä sitten maailmalla, (suomennos:parin korttelin päässä tästä paikasta missä nyt sängylläni kökötän). Pimeän yön sydämmessä, kuului sarja laukauksia, jota seurasi auton kiihdytys pois paikalta renkaat vinkuen. kului muutama piinaisen pitkä minuutti ja hälytysajoneuvot saapuivat pillit paukkuen paikalle ja helikopteri lenteli lopun yötä pitkin poikin Beverly Hillsin taivaalla jotain kuumeisesti etsien. No niin toihan olis ollu aivan mielettömän hienoo kuulla toi koko sarja tapahtumia, mut koska meitsi nukkuu kun dinosaurus ja herää aina vääriin ääniin ja kaikkeen epäolennaiseen, niin tietysti missasin kaiken kunnon actionin ja heräsin vaan miettiin et mitä vittua se kopteri pörrää kaiken yötä ihmisten kiusana. Tomi sit sai kaiken hauskuuden osakseen ja heräs tohon koko rytäkkään. Hitto, et elämä o epäreiluu. Ihan varmaan mun tuurilla joku 50 cent sai kuulasta ja nyt mä oon jääny taas kaikesta coolista paitsi. Kuinka hienoo se hei olis, ku vois ilmottaa et on kuullu ku joku räppäri ammuttiin. Totuushan on et ei oo mitään hajua edelleenkään tähän päivään mennessä et mikä episodi toi oikeen oli, mut sen verran serious juttu kuitenki, et bussienkin piti muuttaa reittiään ja kiertää toista kautta. Tomi nyt oli niin kiihdyksissä ja fiilingeissä koko hommasta et oon jo vakavasti harkitsemassa ostaa sille teema t-paitaa "I heard the gun shots!! I heard the gun shots"

No joo siis viime weekendi sen verran tiivistetysti paketissa et joo tuli todellakin opittua taas jotain uutta, kuten et viinaa ei opi missään iässä koskaan millään muotoa käyttään oikein. jees oli sit elämäni pisin Darra eikä sängystä ollu toivookaan päästä mihinkään suuntaan ennen ku kellon viisarit osotti pahasti jotain puol neljän tyyppistä...No siis varmaan ihan kivat armeijaharjotukset on ollu, koska takista löyty kauheen kivat ruohonvihree läntit ja kenkien pohjassa oli kans jotain ihmeen korren palasia, mut hei maastojutut on nyt IN. Tosin olis ehkä ihan kiva jos joku CSI heppu viittis tulla kylään ja selvittää kaikkee mitä sitä on tullu taas touhuttua (muutakin kun unohdettua yx täällä mun kämppikseni luona kylässä oleva tyttö sinne bileisiin lauantaina...Hienoa, ihmisen voi todellakin unohtaa jonnekin. hey I'm David Copperfield, mä osaan tehä katoamistemppuja, heh kysykää vaikka Tatulta...)

Ja tänään arvoisat ladies and getleman, mä oon korkannu LA:n liikenteen. Jep sain vähän tota Tomia kuskata kaupoissa. Vitsi oli kiva päästä auton rattiin, tosin tääl saa vaan ihan oikeestikin kattella ympärilleen ku bimbot ei osaa ajaa. Tai siis tarkemmin sanottuna ne ei osaa ajaa 15cm koroilla, ja puhua puhelimeen ja laittaa huulipunaa samaan aikaan ku hoilaa radion hittibiisejä täysillä keskellä risteystä tien tukkeen vihreissä valoissa. Joo ja ku lähettiin tosta liikenteeseen niin heti ekassa risteyksessä joku dorka oli löytäny lyhtypylvään mukavasti sopiin ruttuun keskelle nokkapeltiään.Well, mä tykkään ite henk.koht et nokkapelti o paljo kivempi sileenä, mut hei makuja on monia!!

Paita joka kertoo...JA PALJON!

Ja nojatuolinhan voi kanssa parkkeerata lyhtypylvään juureen...Hei everythings possible! Jees tää näky tuli vastaan parii iltaa sitten naapurustossa..

Täällä taas tänään...

Täällä taas tänään...Tänään on ollu törkeen tärkee päivä. Mä oon ostanu paljon viinaa, käyny polttamassa toisen olkapääni Venice Beachilla, ja mikäli kaikki menee as planned last weekend while drunk, niin huomena oon taas paljon viisaampi ihminen uusine kokemuksine. Mutta siitä sitten lisää huomena, jos asiaan on siis jotain kommentoitavaa muutaki kun krapula. (joo en o alkoholisoitumassa, mutta on Tomin läksiäiset ja eihän sitä nyt selvin päin kestä et se Dude meinaa ottaa ja lähtee ja jättää mut vastuuseen harjottelijan kaikista hommista...Hey ever heard of sharing!?)

Mut tässä alla nyt on taas pikkusta kuvakollaasia päivästä. Ja hei Milla ja Outi arvaa kuka veti taas aurinkorajan ottaan!? Joo alkaa olla jo traditio. pitäs ehkä saada tähänki lahoon päähän jo iskostettua, miten laittaa ne hiukset sinne rannalle...Mut meitsi lähtee hakeen kylmän bissen, sponsored by Duudsonit!(ihan oikeestikin sit on noiden kundien sponsoroimia. No ON ON!!)

Taustalla näkyypi Santa Monica Pier, minne Venice Beachilta käpöteltiin.

Jee meitsi Santa Monica Pier:illä. Vähänx toi rantsu on fantsu!

Joo ei näy Hasselhoffia, Pamelaa eikä muutakaan melaa, mut joku lifeguard siinä kuiteskin päivystää. Tää on niiiin tyypillistä Californiaa!

Tää on mun mielestä jotenki ihan tosi symppis palmu. Ja six ajattelin sen teijänki kanssa jakaa...

Joo täs on nyt sitä perus stuffii, mitä ihmiset Hollywoodista varmaan haluaa nähdä. eli siihen on Mr. Hanks upottanu töppösensä ja lapasensa herran vuonna 1998...

Joo no täs on nyt sit yks syttyny tähti joka sammu.

Okei, tätä kuvaa ei tajua ku vaan Milla ja Outi, et sori vaan outsiderit eli ulkosiiderit, mut hei tsiikatkaa tytöt, mitä legendaarista stuffia mä ostin lunchix...Hiukanko tuli tippalinssiin ja muistot mieleen...(hei eine kleina katastrophe! Siin kyljes ei lue enää et Now better tasting meat balls! What the heck has happened!?!?)

Voihan Viulu!

Kuunnella klassista Tamperetalossa, hirveen kiva. Kuunnella Klassista ilman niitä neljää seinää siinä ympärilä, pimenevän tähtitaivaan alla 18 000 muun ihmisen kanssa Pekka Kuusiston soittaessa viulua lattaribändin kanssa Hollywood Bowlissa, Priceless. Toisin sanoen nyt on sit nähty Jenkkien suurin ulkoilma amphiteatteri ja mikä parasta se oli ILMASTA! Sattu meinaa oleen suhteita Suomenkauppakamariin, mistä sit ilmaset liput tipahti...Mut siis joo oikeesti se viuluvirtuoosi oli AIVAN MAHTAVA! Kaveri varasti lavan ja shown aivan täysin ja yleisön oli ihan fiiliksissä. Oliko taas ehkä yx niistä hetkistä, ku oli kiva sanoo et hei mäkin oon suomalainen niinku toi dude tuol lavalla, u know..plus etuna oli myös se, et oli oikeestikin kiva tähtitaivas ja sit siin ne sellaset valokeilat, mitkä pyyhkii taivasta 20th centuryn leffan alussa. PLUS mä näin hei osittain Hollywood kyltin sieltä vuorien välistä ennen ku pimeni! Ja vielä löytyy plussia (mikä wimbledonin yhteenlasku tää oikeen on...) sinne sai viedä omat eväät! Se kenen ansiosta ne liput saatiin ilmotti et kannattaa viedä piknik kori ja viinipullo. Me tehtiin tosta sit Tomin kaa suomalainen versio ja otettiin bissee ja sipsejä =)

Mitäs muuta,hmm...Töissä alkaa kaikki sujuun suhteellisen rutiinilla, paitsi et perjantaina meinas palaa käämit ku tartti soittaa Meksikoon hotelliin tiedusteleen huoneen hintaa ja ne habla para español...Ja meitsi kun sitten vaan kiireesti kipitti Ekin luo et hei jelppa mei, et nyt tarttetaan epsanjankielen taitajaa, ja ekihän taitaa...

Ai niin, mä oon ihan fiiliksis, ku Milla ampasee tänne lentsikalla joulukuussa!! Pitäsköhön kyhätä jo aamukampa sitä varten =) Hiukan ihanaa, ihanaa, ihanaa...

Minun rakas työpöytäni. Ai kuin niin meitsi o konttorirotta? Ai mitä faileja ja papereita pöydällä?

UPS! Ramada lähetti töihin kirjeen, et heidän hotellinsa on remontissa. Joo selkeesti sille o tarvettakin ku kirje saapuu vesivahinkoisena litimärkänä muovipussissa!!

Meijän takapiha. Toi avoinainen ovi on varastokoppi, joka o muutettu saunax...Jees ja kuka meni väittään et suomalaiset pärjää ilman saunaakin...

Joo lähe siinä sit ensin arvuutteleen, et mikä parkkeeraus kyltti kumoo minkäkin...

Joo tässä menee tärkee raja. Toi ihana asfaltin vaihdos maassa on sit Beverly Hillsin ja Losin raja. YES! Ollaan Beverlyn puolella!!(Toi on meijän talo) Tosin tolla meijän puolellahan ei saa autot olla yön yli kadun viereen parkkeerattuna...Rajan oikeella puolella sit kylläkin. Yep 2 cm does count!

Ja kuka meni haukkuun Pokemoneja!?!

Ja just kun mä luulin, et Jenkit vääntää juttua turhaakin turhemmista asioista, niin bongasin Iltasanomien nettisivuilta kyllä sellasen uutispommin, että oksat pois ja runko kumoon. Kuinka moni teistä tiesikään, et Pokemon-korttipelin Suomen pronssimitalisti voitti juuri lajin maailmanmestaruuskilpailun Kaliforniassa, jonne mukaan kisakumppaniksi oli lähtenyt hänen Eetu-serkkunsa, joka on itse asias hallitseva pokemon-korttipelin suomenmestari, mutta jäi kuitenkin nyt 70.sijalle MM-kisoissa. Sanoisinpa vaan et mahto Eetu serkkua ottaa tappio kuupasta ja kunnolla.

'No nyt kun kaikki on nauranu paskasesti tälle kaikelle, niin voidaan sit tähän loppuun kertoa jotain, joka saa ehkä jokaisen säntään ostaan noita typeriä paperilappusia ja rankkaan treeniin ens kisoja varten (tietenkään ei kannata huomioda sitä et tää kisa on 11-14 vuotiaille...). Palkinnot olivat ehkä yllättävät. Itse oletin jotain super-size-me Pikatchu pehmolelua ja posteria nimmarilla, vaan toisinpa kävi. Jo lasinen palkintopokaali oli niin suuri ja painava, että se jouduttiin lähettämään Suomeen erikseen postissa. (No hei come on kuinka painavaa lasipokaalia, joku kersa jaksais ees raahata...) Lisäksi dude sai kahden hengen matkan ensi vuoden kisoihin Havaijille, 7500 dollarin stipendin ja jotensakin yllättäen satoja uusia Pokemon-kortteja. Ja nyt sit pikku salaisuus kaikille ens vuonna Hawajille kisaan mukaan pyrkiville; tän voittajan salaisuus oli vuosien tiivis harjoittelu Hyvinkään Pokemon-kerhossa. Herää vaan kysymys, kuinkahan hyvin Milla tän klubin tuntee...

Pikkusen isompi kaupunki ja kuuma tanssinopettaja

Mistä tietää, että kaupungissa asuu enemmän väkee kun Tampereella? Siitä et Mall:in ensimmäiset 6 kerrosta on parkkihallia ja päästäkses itse kauppoihin sun tarttee mennä rullaportaita suoraan 7.kerrokseen. Yees, tiedossa on et Losin alueella asuu 15 miljoonaa henkee, mut jotenkin se vaan aina välillä pääsee unohtuun ja esim. toi Mall oli helvetin hyvä muistutus asiasta. No sit seuraavaan kysymykseen? Mistä tiet, et tyypit ei oo köyhiä? Siitä että koko Mall:ista löyty about 2 kauppaa, mistä mulla olis varaa ylipäätänsä ostaa jotain. Muista ehkä muovipussi tai käytetty hintalappu irtois näillä meitsin tuloilla. Vaik tietty oishan se ihan kivaa ostaa 250 taalan basic neule tai 150 taalan tavallinen toppi ja sit pilata se ekassa pesussa...Jep, siinä vaiheessa vitutus faktori olis ehkä jonkun 109% kohdalla. On jo ihan rittävästi, kun joka kadun kulmassa näkee teinibimboja urheiluautoilla and all u wanna do is heittää keskarit pystyyn ja käskee niiden ensin opetella ajaan (plus luultavasti tavaan sen auton merkin millä ajavat ja arvaavan paljonko se oikeen on maksanu...).

Hei siel Mall:issa oli sellanen eläinkauppa, mis on koiranpentuja näyteikkunassa. Alux se oli tosi kivaa tutkailla niitä.Ne oli aivan todella lutusia ja sulosia ja helkkarin apaattisia ja mun oli ihan pakko lähtee ku kaikki hauskuus lopahti siihen ku kax pentua alko kilvan syömään omaa ulostettaan. Damn. koiria ei o luotu näytteikkunakoristeix pieniin boxeihin eläinkauppaan.

Oh dear, ja arvatkaapas mitä meitsi näki matkalla Mall:ista kotiin. Aivan tajuttoman hyvän näkösen tanssin opettajan!! I'm so takins salsa classes! Tosin se opetti just sillon tylsiä valssin perusaskelia jollekin hörhö hääparille, joka kuvittelee nyt yhdellä valssineliön opettelemisella näyttävänsä hyvältä on their big day (yeah keep on dreming, kun on kankee on kankee. Ihan sama miten hyvältä se tanssinopettaja näyttää), joten en ees tie opettaax se salsaa...Plus ne tunnit ei nyt oo ihan ilmasia, mut se o kuulemma kuuluisa tanssistudio ja Marco Bjuströmkin o käyny siellä!! Ja siis nyt sä ihmettelet et mistä helkkarista, mä oikeen näin sinne sisään. Oh well, sen studion yx seinä on pelkkää ikkunaa. Ihan niinku jossain leffoissa.

Wisemen = The Americans

No niin ja kuka ihme hyvät hyssykät menikään sanomaan et Amerikkalaiset on muka tyhmiä!? Hei haloo eix nyt kaikista oo ihan normaalia kattella uutisia ja nähdä juttu tyypistä, jonka sen työkaverit oli laittanu kuivausrumpuun pyörimään ja muut joutu tuleen pelastaan sen...I mean that's life. Mä ainakin ajattelin tunkee mun työkaverit heti huomena skanneriin...

Joo ja seuraavan kerran kun sun tekee mieli alkaa valittaan vuokras suuruudesta niin suosittelen et ihan kiltisti otat kätees jonkun Beverly Hillsin alueen lehden, jossa mainostetaan vuokrattavia asuntoja. Ja SIMSALABIM, kummasti alkaa kuule sun 560 euron kolmios kuulostaan puoli ilmaselta verrattuna $2 800 kaksioon tai $ 1500 yksiöön. Hei haloo yli tonni kuukaudessa asunnosta! Ja yhes ilmotukses kerrottiin ystävällisesti et asunnos ei ollu ees kitcheniä vaan refregerator ja hot plate! Kiva, varmaan lohduttaa kauheesti joku ihmeen kuuma lautanen ku pussistas katoo tonni kuussa...(joo joo tajuun kyl et toi hot plate ei oikeesti nyt ihan kirjaimellisesti varmastikaan tarkota mitään esilämmitettyä lautasta...) Mut toisaalta, nää tienaakin keskimäärin sit vaivaset $75 000 kuussa. Selvästikin mun ihannepalkkani ku valmistun reippaaksi restonomiksi. (Actually restonomista on tullu jo sen luokan vitsi et nykyään kun pitää ilmottaa et I need to use a restroom, niin toteen vaan et mun tarttee käyttää restonomia...)

Mun oikeestaan melkeinpä sanoisinko ensimmäinen OIKEA työpäivä on takana. Ja OIKEALLA mä tarkotan sitä, et sain jotain oikeesti tehtyäkin. Soittelin hotelleihin hintatiedusteluja ympäri Jenkkilää ja sit tein jopa ekan varaukseni ja laitoinpa pari faksiakin meneen. VUHUU! Musta on hyvää vauhtia tulossa konttorirotta. Ja mikä parasta...mulla on TYÖSUHDEPUHELIN plus saan ihan omat käyntikortit jossa lukee mun mielettömän fantsu tittelini sales coordinator. Cool, ha?

En tainnu mainita et käytiin teatteris tos yx ilta. Oli aivan älyttömän loistava näytelmä. (huomaa et käyttelen noit superlatiiveja jo sitä tahtia et todellakin oon jälleen ameriikassa mis kaikki on fabulous, splendid, magnificent, awesome...) En tosin oo varma mikä oli huomiota herättävimpää, se et A) oltiin Tomin kaa oikeestaan ainoot alle 50-kymppiset B) se yx näytelijätär näytti ihan todella pahasti mieheltä, mut naikkosen ääni sil aivan selvsäti oli, joten jäi vähän transufiilari siitä vai C) Ekillä oli valkoset vaatteet, siniraidallinen bleiseri ja sininen baskeri, jossa luki France (vai olix se Paris...anycase jotain Ranskaan vihjaavaa...) No naurettuani sen 2 tuntia totesin et ne heput oli kyl aivan oikeella alalla ja mun teki mieli vohkia niiden tosi ihanan kodikkaat lavasteet (etenkin ne valkoset sohvat, jotka oli värivaloilla saatu näyttään vaaleenpunasilta, plus se minibaari, jos oli pari kivaa viskiä ja pullo vodkaa).

No tämän jumalaattoman pitkän löpinän pätkän voisin päättää viisauteen, jonka Jay Leno on menny ja möläyttäny: "President Bush said today that in the event that Fidel Castro does die he has a plan in place to show the Cuban people there's a better way than the plan they're currently living under. Hey forget Cuba, how about showing US that plan?"

THE WEEKEND

Perjantaina pikku Sansu oli tutustumassa gay guyden ihmeelliseen maailmaan. Toisin sanoen ilta alko yhen toimistotutun (meitsien toimistos toimii parikin yritystä sulassa sovussa saman katon alla kahvista taistellen) synttäripippaloista. Jossa Riku ja Sami esitteli sit muutamille homoseksuaaliystävilleen. Hirveen kivan tuntusta porukkaa by the way, et suosittelen kaikille hirveen very lämpimästi. (Tomia = meitsiä edeltävä trainee, joka on mun personal kouluttajani at the moment, tosin saatto hiukan ahistaa välillä se kaikki huomio miehiltä, mut hei eix sen pitäs vaan imarrella...)Ja vitsit kuule oisit nähny Eki the omistajan vauhdikkaan asustuksen. Nahkahousut ja valkonen stetsoni, ja no joo olihan sil tietty hei paitaki daah, mut se oli ihan basic valkonen kauluspaita noting to mention siis, paitsi ehkä ne pari punkku tahraa jotka siihen ihan melki itestään vauhdikkaan keskustelun viinilasikädessä jälkeen jotenki ilmesty. Ja vitsit me oltiin jo kuulkaas toimistol sovittu et tanssitaan illalla yhessä Tangoo, mut jäi sit se Jartsa Sillanpään Euroviisu katastrofi, it takes 2 to Tango-cd kotisuomeen ja sit se vaan jotenki unohtu sen illan aikana koko kuuma ja kohtalokas Argentiinalaistanssi. Oh by the way nyt oon muuten melki sukua julkkikselle, koska siel pippalois oli ELLE-mallitoimiston entinen johtaja!! se o kuulemma nykyään jonku julkkiksen yksityisavustaja…Kamala miten tylsän kuulonen ura. Kyllä matkailusihteeri Toijalassa ois hiukan hohdokkaampi titteli…Kello eteni ja aika tikitti pikku hiljaa joten siirryttiin sit viihteelle, GAY BAARIIN. Kerrankin sai kuulkaas olla ihan rauhassa turvassa iskuyrityksiltä (joo siis muutenhan on toki aina aivan järkyttävä tungos pokaajia...) ja siin pokaajien puuttuessa harrastin älyllistä toimintaa ja tajusin miten hyvännäkösii itse asias monet homppelit oikeen on!(siis ihan oikeessa elämässä eikä missään hiton Sinkku elämässä…) Ja tulihan siel sit testattua jotain muutakin ihan ekaa kertaa...Kumosin meinaan sitten kurkkuuni jotain sellasta mikä muistutti samaa kun oisin tunkenu turpani täyteen katajan oksia ja jauhanu niitä ahkerasti kun mielipuoli hirvi, eli gin&tonic ja minä kohdattiin yössä ja tehtiin molempia osapuolia hyödyttävä diili. Todettiin meinaan et niin kauan ku muitakin makuja maailmassa riittää niin katajat saa ihan rauhassa mun puolestani kasvaa ja pysyä poissa mun makuaistieni ulottuvilta; toisin sanoen minä pysyn poissa Gin & Tonicin ekologia ketjusta katajnamarjasta ureaksi ja Gin & Tonic ei enää ikinä astu mun elämääni aiheuttaan lievää krapulaa ja naaman kourustuksia. That shit is so not my thing.

Ja nyt kaikki otta sitten kaksi kättä esille (jos jostain kumman syystä löydät iteltäs enemmänki niin nekin kans sit vaan messiin) ja alkaa taputtaan. Sen jälkeen painelette kaapille ja kaivatte esiin sen isoisän olkihatun, jota sit nostatte Tomi a.k.a Toini Michael Caivolalle. Hei come on, kaveri oli eilen mun kaa Mall:issa yli 5 tuntia valittamatta, nurisematta tai hoputtamatta. Ensimmäistä kertaa joku miespuoleinen immeinen viihty ostarilla koko päivän. (Hmm…nappaskohan se jotain gay viboja sielt pippaloista tai baarista..) Aivan tajuttoman fantsua oikeesti. Se mikä oli vieläkin fantsumpaa on etten ostanu paljo mitään ja nekin mitä ostin oli ”aivan pakko saada” plus ne oli osittain alessa. Hei outi tääl oli muuten Abercrombies hirvee alennusmyynti, sä oisit varmaan tyhjentäny koko storen =) ja ajattele et mä jo melkein ostin paidan sieltä! Tällä vauhdilla enää kuus vuotta lisää ja yx sellanen lähte jo mun mukana ihan kotio asti. Sit siel Mall:illa mulle tuli joku aivoinfarktia ja multippleliskleroosia muistuttava hörhöhäiriö ja ostin paidan joka kävis itse asias golfkentällekin. (lue: siinä on kaulukset) Ei siis sinänsä et oisin sellaselle mitenkään menossa, mut siis jos joku hot guy päättä et haluu viedä mut clubilleen esitteleen swingiään ni on sit tullu varauduttua siihenkin. (Tosin jos joku hot guy oikeesti haluaa esitellä mulle swingiään niin se on ex-hot guy. Vaan Yrjö Tupla W puska saa oikeesti pitää suurta numeoa Swingistään…)

Ja loppuun vielä tiivistelmä tästä sunnuntaista, jonka teemana Folken matkoissa olis ollu aivan ehottomasti the beautiful beaches of California. Eli eka pari tuntii auringon palvonta Huntington Beachilla sillä välin ku päästänsä seonnu Tomi juoksenteli miljoonamailia pitkin rantakatua siinä auringonpaahteessa kuitenkaan kuolematta. (kuinka kumma etten mä ”jaksanu” liittyä mukaan moiseen lenkkeilyhuviin, joka on itse asias melko varmasti ollu joku kidutuskeino 2.maailmansodan aikana…) Sen jälkeen meidän pikku teevee friikki sansu halus pyörähtää tsiikaan olisko Seth Cohen kotosalla, joten matka jatku OC:n Newport beachille, noh vähän oli ehkä kuivahko paikka, tai siis ihan kivoi taloi ja kamalan kokosii veneitä mut ei siis ees hyvännäkösii kundei. Plus ne tollot ei oo ees tajunnu pystyttää sinne mihinkään mitään The OC kylttiä et kaikki ihme urvelot ois voinu kuvata ittensä sen edessä. Mitä amerikkalaisetki muka luulee tietävänsä matkailusta…Pah konsulttia tarttisivat ja pahasti!

Lovely Huntington Beach

No tois ois vähän Huntington beachia, ei ollu ihan lyhkänen sekään hiekkapläntti Tyynemeren a.k.a. pikku lätäkön rannalla

Joku kyttä ajtteli ottaa oikoreitin ja samal treenaa aavikkorallia varten.

Joo joku koyha oli kyhänny pikku hökkelin Newport Beachille...

JEE!! Meitsi Newport Beacillä OC:ssa, mut ei siitä sen enempää

Joo Tomi aatteli ostaa tollasen pikku paatin et ens weekendi menis mukavasti seilatessa...

Jees me mini roadtrippeilijät (ja hiton ruma pyörä, joka pilaa koko kuvan)Rancos Palos Verdesissä

Joo täs ois hiukan maisemaa Ranchos Palos Verdesistä, mis etittiin jotain ruottalaisen suunnittelemaa lasikirkkoo. Piti kato karata naimisiin...=)

Kaikikka hyvillä tarinoilla (ja vähän surkeemmillakin) on aina alku. Niinpä minäkin aloitan aivan alusta. Once upon a time Helsinki-Vantaan lentokentällä…(VAROITUS; SEURAA KAMALA LITANIA MEITSIN EPÄMÄÄRÄSIÄ AJATUKSIA MATKUSTUSAJALTA!!)

Hki-Vantaa, aamu:
Ja koska vanha ja kuuluisa sanonta sanoo ”parempi aivan liian aikaisin kuin järkevässä määrin ajoissa” niin meitsi teki sitten uuden ennätyksen ja on Hki-Vantaan kentällä vaatimattomasti melkein 4 tuntia ennen lennon lähtöä! No wonder etten päässy viel tsekkaan pakaasejani sisään…Mut tämähän ei siis suinkaan oo mun vikani! Van express bussin ja isän ja Tampereen puuttumattoman aamuruuhkan. Mun piti hienon suunnitelmani mukaan olla täällä alle 3 tuntia ennen lähtöö (uudet käsimatkatavara säännöt ja miljoonat turvatarkastukset, joten sähläyksen välttämiseksi halusin olla AJOISSA en siis aivan liian aikasin niinkun nyt…)Mutta vaik mun hieno plan oli lähtee 9.00 bussilla, niin iskä ajokin ihan melki 10 minuutis T:reelle, jossa asemalle oli ilmestyny haamubussi, joka starttas 8.30, jota ei siis oltu viittitty suinkaan merkata aikatauluun. Ja tietenkin tää oli vie joku sivistyny linja joka ei kiertäny kaiken maailman maalaiskylien kuten Valkeekosken kautta vaan päätti tehdä uudet enkat ja luuli olevansa aika-ajoissa joten ajaa posotti ku tuli persiin alla huippu ajassa Hesaan. (naiskuski, joten mitä muuta olis voinukaan odottaa…)

Onpas tääl oikeestikin hiljasta. Onx tää oikeesti joku traditio et meitsi o Hki-Vantaan lentokentäl lentämäs LA:han ja yllättäen kukaan muu ei halua olla täällä samaan aikaan mun kaa. Voi tosin tietty olla mahdollista et ne muut älypäät tajuaa ilmestyä AJOISSA eikä miljoona tuntia etukäteen kuluttaan näitä penkkejä…

JIHAA!! Ne päästikin mut jo tsekkaan ja vaan 3,5 tuntia jäljellä starttiin. Enkä mä ollu edes ensimmäinen jonossa (Pieni voitontanssi…) Ja nyt yllätys, yllätys jännitys tiivistyy…Meitsi istuu aivan samalla penkillä lähtöportti 33 edes kun viime kesänä kun lensin LA:han (hirmu tärkee tieto) ja nään tästä suoraan automaatille, jonka vieres istuttiin outin kaa ja tutkittiin Finlandia pulloo ku lähettiin Singikseen. Ja ohitin matkalla portin, jolta matka kohti Wieniä alko keväällä. Hip hurrei, mun koko lähimenneisyyteni matkailuhistoria on tiivistetty just tän penkin läheisyyteen. Saiskohan tästä tehtyä opinnäytetyön…

OH DEAR! oonko mä jollain eläkeläislennolla!? Tääl o kauhee porukka jenkkivanhuksia, jotka o karannu jostain kirjallisuusseurasta ku jokaisella o pokkari kädessä. Ja ne puhuu aivan samanlaisella äänellä kun mun community counselorini St.Louisissa aikoinaan. Just sellasella ärsyttävän rauhallisella äänellä, jota käytetään ihmisiin, jotka ei tajua yhtään mitään. Se o just sellanen ”hellanlettas, tämä on jääkaappi. Sinne voidaan laittaa ruokaa ja se pysyy siellä kylmänä, tiesitkös sitä” – ääni.

Finnair Hki-New York lento:
No niin tällä sitä istuskellaan koneessa täyttelemäs maahantulokaavakkeita, jossa luvataan ettei tuoda mitään pahuuksia tullessamme jenkkeihin. Ja yllättäen se eläkeläisleiri on leiriytyny mun ympäristööni. Lisäx leffat, jotka o tarkotus näyttää on niinkin laadukkaita, ettei niistä o kukaan normaali ihminen kullukaan. Ja Finskin tuttuun, taattuun tyyliin tietysti on tasan muutama tv koko koneessa etkä siis pysty kontrolloimaan mitä katot ja mihinkä aikaan. Oikeesti Finnair sucks! Pitikin olla tällä yhtiöllä halvimmat lennot taas…Nyt on sitten ikävä SAS:ia tai british airwaysia…No ruoka ainakin KUULOSTAA (mikä ei siis herran jestas missään tapauksessa tarkota että oikeesti sitä olis) ihan herkulliselta tai no ainakin syötävältä. (mitä se ei muuten meitsille viel 2 v sitten olis ollu…) Menussa on kun lohipastaa. Tosin epäilyttäväx tän tekee se et täällä ympärillä liejuu ruoan lämmittämisestä johtuen lähinnä kaameen sukkahien haju ennemmin kun jonkin, mitä pitäs pistää suuhun.

No niin tämäpä on vasta hilpeetä. Luulin kuuntelevani latinokanavaa ja kun just tarkistin tosta hienosta entertainment guidesta faktan niin se olikin japanilainen kanava. hyvin on siis noi munkin espanjankielen opiskelut sujunu…No vaihdoin jo venäjänkieliselle rock/pop kanavalle, et eiköhän sitä kohta ne tutut, turvalliset, tylsät ja loppuun soitetut hitit tolta NRJ:n kanavalta kelpaa taas.

Asteikolla 1-10, mitä antaisin Finnairin lentoemoille arvosanax heidän taidoistaan teilata matkustajia tarjottimella? 10!! Sain meinaan tossa muutama minuutti sitten käsittämättömän napakan iskun suoraan otsaani ja vaan ihmeen kaupalla tuun säästyyn mustelma-kuhmulta. Joo’o ei oo tainnu kuulua emojen koulutukseen ”näin keräät tarjottimet turvallisesti” - osiota. En epäile pätkääkään etteikö näillä mauttoman vaaleensinisillä siivoojan asua muistuttavilla koltuilla varustetuilla neitosilla olis aggressioita matkustajia kohtaan, mut hey ever heard of anger management!?

No niin sit viel näistä leffoista, joista siis kukaan ei ollu kuullu. Vois nimistä päätelle meinaan kuvitella et oon pervojen vuotuilsella vaelluksella Brasilian nudistirannoille. Stick it ja Kinky boots. Mitä leffojen nimiä noi oiken on. Se eka kertoo teinivoimistelijan angstista ja toinen kenkätehtaasta joka alkaa valmistaan kenkiä transvestiiteille. Hmm..odotan innolla ohjelmien alkua.

Oh my God, flash backejä viime vuosisadalta. Nää ihmiset taputtaa, ACTUALLY TAPUTTAA, nyt kun tää kone laskeutu. Oh my god, mä luulin et toi kuulu vaan siihen rutiiniin mikä on päällänsä kanarialle lennettäessä nauttiin possujuhlista ja dokauksesta.

American Airlines New York-Los Angeles lento:
Okei ollaanpas nyt sit hetki rehellisiä. Kaikki on menny päin persettä olematta näin jälki käteen tarkasteltuna katastrofaalisia juttuja, sitten sen kun Finskin lentoemo mennä läväytti mua sillä tarjottimella. Eli kone oli myöhässä JFK.lle laskeutuessa 45 min ja minä paniikissa 50.rivillä melkein koneen perässä valmina lähteen itekin lentoon ja jyrään kaikki edessä tien tukkeena jöpöttävät. Mietin hyviä keilaus-teilaus strategioita, mut ”järki” sitten voitti. Sen jälkeen immigrationin jonot seiso ja mulla koneen lähtöön toisesta terminaalista alle tunti! Sit meinasin ottaa väärän matkalaukun, mut onnex sen omistaja oli joku joulu friikki ja tunkenu kassinsa kahvaan puna-vihreen villalankamytyn, josta tajusin et hei daah, ei ne tollasia lennoilla laukkuihin lisäile, etsi siis joku toinen laukku.No sit olikin vuorossa dorkia transit tiskillä, jotka ei ymmärtäny selkeää puhetta, et he olivat missanneet lentonsa, he eivät siis voi saada enää boardin passia tai tsekata laukkujaan sille helvetin missatulle lennolle. Get over it ja move on! No lopulta saatiin message through ja se naikkonen siinä tiskin takana ensin juoruiltuaan kaverinsa kanssa ja vastattuaan aivan turhaan älämölö-puheluun (meidän muiden siinä jonossa jalalta toiselle pomppiessa ja todetessa et lentomme lähtee 30 minuutin päästä plus kirotessa ennen kaikkea niitä St.Louisiin matkalla olleita, jotka ei meinannu päästä yli siitä faktasta et olivat missanneet lentonsa ja jonoo jarruttamalla luultavasti olivat pistäneet vahingon kiertään ja saaneet meidätkin missaan lentomme…) vihdoin anto mulle boardin passin ja ilmotti ettei usko et ehdin koneeseeni. Tossa vaiheessa oli pieniä hyperventilaatiokohtauksia sydämen tykytyksellä ja mieletön spurtti loputtomalta vaikuttavia käytäviä pitkin toiseen terminaaliin. Luulin aivan rehellisesti tosissani kuolevani hengen ahdistukseen, hapen puutteeseen ja yskiväni verta lähtöportille päästyäni. No sit kun ihmeenkaupalla ehdin kun ehdinkin yhtenä kirkkaanpunasena 100c asteisena höyryävänä kappaleena siihen koneeseen, niin tietysti tää kone on sit nyt yli tunnin myöhässä!!! Joku ihmeen osa tartti tsekata ja varmistaa et se toimii , jonka jälkeen toi kapteeni on about pari miljoonaa kertaa kuulutellu vakuuttavalla äänellä, et kaikki on nyt kunnossa. Joo ei suinkaan vaikuta epäilyttävältä kun kaverin on alotettava jokainen kuulutuksensa sanoilla, et ”it is safe to fly now”. Plus tällä lennolla ei saa RUOKAA!! Ostaa jotain kälysiä sämpylöitä kyllä joo, mut hei tää o 6 tunnin lento, meinaax ne tappaa kaikki matkustajansa nälkään. Varautukaa otsikoihin ”joukkokuolema American Airlinesin lennolla. Nälänhätä on arkipäivää muuallakin kuin Afrikassa” Plus tv-ruutu on jossain tuol Wimbledonin kaukana et olis tarvinnu ottaa metsästyskiikarit mukaan et näkis jotain ja näil ei oo ees kuulokkeita, mut hei no worry niitä voi ostaa…Onnex pöllin Finskiltä ne huonosti korvaan istuvat mukaan. Ja mulla on onnex nyt hiukan nuorempaa kalipeeria oleva vierustoveri, joka on Transylvaanialainen kaveri, joka on kyllästyny Dracula vitseihin ja haluais tarjota mulle viiniä.

Ja nyt kun päästiin helkkaristi myöhäsä kiitoradalle (aplodit sille), niin ollaan rullailtu luoja tietää jo kuinka kauan vaan ees päin niin, et alan epäillä josko toi ”kaikki on nyt turvallista”-kapteeni on eksyny suunnastaan ja rullailee vaan ympäri terminaaleja päämäärättömästi kun Singaporelainen taksikuski joka ei uskalla kertoo ettei tunne osotetta, mihin o sua kuskaamassa kunnes löytää vahingossa sinne missä sen pitäs ollakin.Toinen vaihtoehto on, et se on erehtyny luuleen tätä joksikin kiertoajelux tyyliin ”opi tuntemaan ruma. ällöttävä, vanhanaikanen, helvetin pitkillä käytävillä varustettu JFK” ( Mitä!? Kuin niin mä muka vihaan tätä lentokenttää? Helkkari, samaan kastiin joutuu Heathrowin kanssa, kamalia kaikki tyyni.)

No niin nyt se kaveri pääsi taas ääneen. Ei kuitenkaan alkanu odotuksestani huolimatta esitteleen ympärillä näkyviä terminaali sighteeneja vaan kerto kiltisti et meitin edessä on 10 konetta jonossa odottamassa lähtöä (Joo suurentakaa vaaan tätä kenttää ja lisätkää sen liikennettä…) ja päästään lähteen lentoon about 20 minsan päästä, jollonka ollaan rapeat 1h 40 min myöhässä. Toivon vaan et toi kaveri on oikeesti jonossa lähdössä lentoon eikä ”vahingossa” eksyny jonnekin lentokonevarikolle tai koneiden hautausmaalle ja tajuaa vasta huomena et on väärässä jonossa…Mä alan nukkuun. Kuolen janoon, polvee särkee jalkatilan puute ja kurkku on kipee, puhumattakaan aivan hirveen mallisesta istuimesta. (mä en valita vaan harrastan luovaa ja kriittistä tutkailua!!) Kyllä Ameriikka on hieno maa ja elämä on laiffii.

Esta es mi casa. Eli siis meitsin huusholli. On muuten eka talo Beverly Hillsin puolella...

Meitsi on ihan myyty tohon meij�n olohuoneen New York tauluun ja sohvaan (se tosin ilman tota sateenkaaren v�rist� peitett� thanks...)

Joo mit�s sanot meitsin ikkunasta n�kyv�st� maisemasta. Tollasta feikkibiitsi� voi ihailla siit toimistop�yd�n ��rest� maailmalle soitellessaan...

Joo Tomihan se siin� komeilee toimistolla. Taustalla Eki the omistaja tekee duunia.