Ajanlasku alkaa loppumaan...

Jotenkin mulla on viime aikoina jääny tää kirjottelu ku ei oikeen meinaa tulla suusta tai päästä ulos mitään hauskaa. Jotenki vähä niinku käynnistysongelmia samalla lailla kun 20 vuotta kosteessa ladossa lojuneella pappatunturilla. Noh kai sitä taas jossain vaiheessa alkaa jonkinlaista vitsiä pukkaan. Tosin ei paljon aikaakaan oo enää kirjotella. Tämä blogi kun aikas pian sulkee ovensa ja siirtyy jälleen eskolan plikan hämärään historiaan erinomaisena episodina.

Sami pyrhältää tänne maanantana. Unbelievable. Se oikeesti sai aikasex lähettyä! Ja sen kunniax toimin hänen henk.koht tour guidenaan ja esittelen hänet vaatimattomasti 10 osavaltiolle. Ohjelmassa mm. epämääräistä hilluntaa Vegasissa ilman gogo tyttöjä, rankaa hiking meininkiä Grand canyonilla (joo joo kaikki jotka mut tuntee tietää et toi on ehkä lievästi sanottuna liiottelua), epätoivosta sansun kamojen sullontaa matkalaukkuihin, Millan luona tappelua ahdasmielisten korealaiskämppisten kanssa jotka ei tajuu et miehiä voi laskee samaan taloon vaik ei ookkaan naimisissa niiden kaa. Myös lanteita tullaan pyörittelemään Elviksen pikku Gracelandissa memphisissä ja samalla tietysti laulaa loilotellaan kauheeseen ääneen julkisilla paikoilla et love me tender ja return to sender!! Sit on vuorossa ihana ”oi muistatkos niitä au pair aikoja” kierros St.Louisissa mukavasti just Mardi Grasin aikaan ja hyvällä tuurilla voi tietty käydä budweiserin tehtaalla nyt uudestaan pikkukierroksella kun saa oikeestikin juoda siellä jotain spriteä voimakkaampaa. Sitä en oo vielä ehtiny päättään et koitanko nähdä myös kaverin entisiä heiloja, omat taidan jättää väliin ellei ne sit satu tuleen taas samassa paketissa (Milja tietää mistä puhun…). Huhun mukaan myös Jack Danielsin tehdas o sellanen paikka jonka ohi EI SAA AJAA!!

Itärannikolla on kentien pikku Bostonin keikka plus mahdollisesti laskettelua piukeisiin neonvärisiin lasketteluhaalareihin pukeutuneena…(lupaan pysyä lastenrinteessä tai keskittyä after skii:hin)Voi tosin olla et se reissu Vermontiin menee myös ihan vaan Rickin synttäreiden biletyksex. Ja kaikki hyvin ei lopu hyvin, sillä ajattelin mennä taas menettään hermoni lopux New Yorkiin. On se niin kumma et kerta toisensa jälkeen palaan siihen kaupunkiin ja aina vaan toteen et ”This place is so NOT for me” =)

Anyways, takana on nyt vika perjantai töissä ja enää 3 more days to go. Oi kamala sentään mihin tämä omituinen aika oikeen katoaakaan…