A confession to make...

No niin aika tunnustaa synnit...and this is a pretty bad one. Eikö ollut tarpeeksi kamalaa kun pienenä tytön tyllerönä tungin naapurin Jussin kissan pakastimeen joulukinkkuna, tai kun pöllin rahaa omasta Milli-säästöpossustani, jotta pääsin Essolle ostaan kinder munia. Kasvaessani ajauduin myös valehteleen pyynikin portaiden juoksu treenien aikaan olevani muuten vaan kiireinen, ja se kerta kun vaihdoin täyden kuppini outin tyhjään niillä päivällisillä Kiinalaisena Uutena vuotena Singiksessä sen kiltin vanhan parin luona, kun en kestäny enää yhtään pisaraa vihreetä teetä oksentamatta, mutta en kuitenkaan kehdannut kieltäytyä lisäkupillisesta. Toi kaikki on ehkä suistanut mut tälle tielle, joka kenties johtaa kadotukseen. Minä olen joutunut pahan Hilton imperiumin vallan alle. EI MUN EI PITÄNY AJAUTUA TÄHÄN JAMAAN!! Hiltonit on pahan alku ja juuri. Ne on ärsyttäviä, pröystäileviä, seurapiiripalstoja kuluttavia, aivottomia, kamalan rikkaita sons of a bithcejä, jotka tulee vielä palaan helvetin tulessa kaiken julkisuutensa takia. Ja minä, taiteilija nimeltäni Santa-Maria Escuela, La Kangasalan kyläpahasesta olen ostanut vyön designed by Nicky Hilton...

Tiedetään. Kuka olisi uskonut, että minäkin vielä vajoan näin pohjalle. Mutta with all do respect, se on ihan kivan näkönen vyö! Eikä siinä lue missään sen saatanallisen miljonääri muijan nimee. Eli kun on repiny sen kamalaa pärstää kantavan lapun siitä irti, mihin hintakin oli nätisti lätkästy, niin mä pääsen eroon tosta pahasta karmasta, mitä sen ego siihen tuo. I hope...

P.s Milla, mä löysin eilen illalla Santa Monican satamasta meille patsaan raiskattavax (okei, kuulostaa pahalta mut perverssit mielet nyt kuriin! Tää on ihan sisäpiirin juttu, joka alko ankkureista...that's all u have to know...) Se on iso kanuuna, ja mä haluan ratsastaa sillä ja sä saat ottaa kuvan!! (okei, ei enää noita likasia ajatuksia!! Hyi lopettakaa heti!! Kanuunalla ratsastaminen on aivan perfektly innocent termi!!!)