Episodi elämästäni : Osa Las Vegas & Palm Springs
Kaikkihan alko siis torstai aamuna Henkan odottelulla. On niiiiiiiiiiiin totta, et miehiä saa aina odottaa, ainakin siis jos on Henkasta kyse. Kaveri kun yleensä unohtuu suihkuunkin parix tunnix, ellei sitä muista houkutella sieltä ulos. No leikki sikseen ja vakaviin juttuihin, oikeestikin Henkka on ehkä maailman pisimpien suihkujen ottaja ja noi oli sen ihan omat sanat et sehän on ja pysyy suihkun mukavassa syleilyssä ellei oo jotain parempaa, mikä voi houkutella sen sieltä pihalle! (Harkitsen mekaanisen Victoria's Secretin "asusteisiin" puetun Jessica Alba kloonin hankkimista kylppärin ovelle..) Anycase odottelu palkittiin sit jo 5 tunnin jälkeen ja päästiin kun päästiinkin matkaan ja mukavaan iltapäivä ruuhkaan ajeleen kohti Las Vegasia. Mikään ei sitten muuten piristä niinkun perkeleen pitkät autojonot highwaylla keskellä päivää, jollon niiden ei edes pitäs olla siellä, vaan kaiken järjen mukaan porukka olis TÖISSÄ. No olihan se tietty ihan mukavaa et 4 tunnin ajomatka suju jo 6 tunnissa...
Minä muuten sit kans ajoin! Henkka oli sit tehny kevyttä duunia pari edellistä päivää ja yötä ja lähteny töihin aamulla 05.30 ja palaili kotiin jo niinkin aikasin kun 01.00 tai 02.00, no kerkeshän se sit pitkiä 3 tunnin yöunia nauttiinkin. (joo filmiala on helvetin kevyttä ja helppoo duunia...) Toisin sanoen olis ehkä ollu pienempi hasardi riski antaa Henkan kontrolloida maasturin rattia kahden kauniin naisen ollessa kalliina lastina, ku kaveri meinais pilkkiä sillä tylsällä pitkällä maantiellä. YO man, siitä avannosta oliskin kyllä tullu lähinnä joku sinivalaan kokonen disaster pilkittyä. Niinpä hän järkevänä, miljoonan redbullin jälkeen, tajus heittäytyä takapenkille pötköttään ja lykkäs ratin Funkmaster Eskolan kouraan ja minä sit cruisailin meitit turvallisesti Vegasiin. Toi oli ehkä sinänsäkin paras mahdollinen vaihtoehto et kaveri paineli untenmaille takaloosissa, koska mun ja Marjaanan älykkyysosamäärä alko olla jo koetuksella hiukan enne tota kuskin vaihtoo kun Henkka pääsi vauhtiin filosofisien pohdiskelujensa kanssa. Hei Onko olemassa kohtalo vaiko vapaa tahto? Kumpi on voimakkaampi ja määrä maailman kaikkeuden kulun? Sit se kaveri alko jo selitteleen jostain omien molekyyliensä merkkaamisesta ja niiden uudelleen etsimisestä tuhannen vuoden päästä jollon sit vois tutkia niiden seikkailemia ratoja ja koota itsensa kasaan uudelleen. Joo nuijanukutuksen mun puolitäydestä Pepsi-pullosta ois kaveri kohta jo saanukin ellei ois alkanu omasta takaa soihdut sammuun.
Vegasiin saapuessa asiat laitettiin sit totta kai heti tärkeysjärjestykseen ja paineltiin ekana viinakauppaan, sit mäkkärille jonka jälkeen vasta Circus Circus casinohotelliin. Ja joo on sit muuten vähä isoja noi Casino hotellit. Meinaan respasta annettiin kaikille säälittäville ensikertalaisille hieno kax puoleinen kartta, jonka mukaan piti sit suunnistaa kulman taa ja rullaportaita pitkin ylös ja sit vähä toisen ja kolmannen kulman taa, jonka jälkeen täys käännös 360 astetta ja tupla piruetti, vaihtoaskeleella käytävää eteenpäin giftshopien ja 3 ravintolan ja pelimasiinoiden ohi syvennykseen josta saatto napata hissin, jolla noustiin 18 kerrosta ja sit taas parin kulman ympäri huoneelle. Siis ihan iisi biisi ja mesta um die ecke, mut sit ku päästiin huoneelle kaiken sen Jukolan vistin jälkeen niin hei DAAH, se respan muija oli unohtanu kokonaan antaa niinkin epäoleellisen asian kun huoneenavaimen!! Ja Henkkahan sai sit tehä kuniakierroksen kaikki ne 20 kerrosta alaspäin, ku me Marjiksenkaa alettiin mutustaan burgereita kotosasti siinä käytävällä kamat leväällään.
Joo hotlahuone oli ihan ok perus setti. Smirnoffin vesimeloni vodka vähän vähemmän perus setti ja eikun vaatteet niskaan ja baanalle. Jep, Vegas on just sellanen neonvalojen valtameri kun kuvitella saattokin, mut jotenki se mikä ehkä heitti pikku ylläri pyllärit oli ne kaiken maailman kuorma-autot jotka siel Stripillä (siis sen pääkadun nimi jolla kaikki Casinot sijaitsee on Strip, en siis suinkaan ollu missään kuumaakin kuumemmassa strippiluolassa, jossa ajeli autoja) kaahaili hienoilla mainosksilla teipattuina. Hot babes tekstit ja puhelinnumerot meinaan vilahteli siihen vauhtiin et moido, hyvää yötä ja huomenta. Sen lisäx kaduilla oli pitkin poikin flyereita kaiken maailman Candyn, Cindyn ja Ursulan palveluista. Ja mikä hassuinta ne kaikki oli unohtanu laittaa yläosan päälleen siihen mainoskuvaansa, joillain tosin oli ongelmia sen alaosankin kaa... Hiukanko hajamielistä touhua, onnex mulle ei koskaan käyny tollein yläasteen luokkakuvissa...Joo ei siis tartte miettiä, et mistä yksinäinen miekkonen tai lesbo alias lepakko löytäs seuraa yksinäisinä iltoina Vegasissa. sen lisäx ne oli kauheen halpojakin. Tai siis mistä mä nyt tien paljonko maksullinen seura normaalisti maksaa (ööö kärähdix mä nyt....) mut siis $38 sai jo kivan misun. Tosin olis tehny mieli tilata yx ihan vaan sen takia jo et ois nähny millanen huuhkaja sieltä oikeesti ilmestyy... Just joku tyyliin seksipuhelin Marjatta, 4 kersan viiksekäs 200kilonen yksinhuoltaja.
No niin sit tiivistetysti sanottakoon et Casinot oli aivan ihania, miehet oli lihavia juntti jenkkejä (ei ollu kato viikonloppu millon kaikki söpöliinit ois ollu liikenteessä), $1 mansikkamargaritat illan huippulöytö ja Mandalay Bayn cocktail waitressit parhaimman näkösiä, vaik niil ei ollukaan lyhyimmät hameet. Ja hitto, MULLE EI PITÄNY KÄYDÄ NÄIN. Mä vannoin etten sortus muiden lailla, mun ei pitäny pelata koko pankkitiliäni ja tulla tyhjätaskuna kotiin. Well, arvaas vaan miten kävi...AIVAN!! Mä tein ehkä uuden ennätyksen gamblingissa....Nyt kyllä nolottaa, mitähän mäkin oikeen ajattelin. No ollaan nyt sit syömättä koko ens kuukausi ja vielä toinenkin perään ihan vaan rangaistuksex. Minä, Jenkkien sosialliturvatunnukseni mukaan Sanna-Maria Kristuna pelasin hurjat 50 centtiä!! Jees luit oikein. Kaksi 25 centin kolikkoa löysi tiensä parhaimmalta kuulostavaa slot machineen minkä löysin. Winning for dummies. No ton takia mä en varmaan sit voittanukaan, ku oon ehkä hei hiukan liian viisas voittaan...
No niin sit seuraavana päivänä selvin päin käppäiltiin vie muutamalla casinolla ja luoja että kersoilla o ihan omanlainen viihteensä ja jutut mistä repivät entertainmentia. Luxorin käytävällä yx pikku kinkki, around 4 years old, oli kehittäny älyllistä aktiviteettia ja juoksi metrin eteenpäin esitti kamppaavansa ittensä, kieri lattialla vähän aika ja nousi hervottomasti hihittäen. No sit se ampas taas metrin eteen päin ja homma toistu. vasta kun kaveri 7. kertaa kamppas ittensä mun hihitykseni alko vähitellen hiipuun ja matka jatku. Kaveri kylläkin vaikutti sillonkin viel kauheen onnelliselta ja keskittymiskyky kyseiseen kaatuiluun jatku. (Hei, jos mä kokeilisin tota samaa aktiviteettia LAX:n lentokentällä ku lähen kotiin niin luuletteko et saisin oman turvasaattueen...?)
No kävästiin sit Mandalay Bayssä (casino kans, miten kamalan yllättävää...) viel ennen Palm Springsiin lähtöö ja siel oli makee poolside. Niil oli siel sellanen aaltokone, et aina tasasin väliajoin tuli kamala aalto niinku jossain merenrannalla ja se vei mennessään. Damn sinne olis ollu kiva mennä testaan sitä...Ja tossa vaiheessa Henkka muuten oli taas keränny kaiken älyllisen voimansa takasin ja alko heitteleen filosofisia pohdiskeluja, jotka lopulta johtivat super älykkääseen lauseeseen, jolla kuvattiin millasilta me avaruusolioista varmaan näytettäs (siis jos ne ikinä eksys maankamaralle). Ihminen kun kuulemma on epämääränen klöntti, jossa on ihmeellisiä pitkiä ulokkeita. Hmm...interesting view, mut noinhan se basically kyl onkin...
Taas meitsi pääsi osax aikaa ratin taa paluumatkalla ja näki ehkä hiukan fantsun tien nimen. Mä ainakin haluisin asua ZZYZX roadilla. Can someone tell me how the heck to pronounce that!?!?!?Hmm..ongelma tolla tiellä asumisella on vaan se, et se on totally middle of nowhere ghost townejen ympäröimänä, mut hei bright side on, et siel oli isoja kylttejä et maata olis myytävänä et voisin hyvinkin ampasta sinne ja ostaa pläntin. Plus eihän Las vegaskaan ollu alunperin ku tyhjä autiomaa, jonne mafiapomokohan se nyt olis ollu päätti perustaa viihdekeitaan ja aloti sen rakentamisen ainaki ulkoapäin mauttomasta Flamingo hotellista. Et hei enää mun tartte alkaa vaan ammuskeleen/upottaan betoniin valettuja ihmisiä, kerään suojelurahoja, harrastaan hämäräbisneksiä (siis hämärämpiä kun nyt...) ja sit vaan perustaa maailman nopeiten laajeneva kaupunki, joka kuluttaa sähköö ehkä enemmän ku loppu maapallo yhteensä ja suoltaa ulos roskaa ja jätettä saman verran ku Hiltonien lehdistösvastaavat.
Palm springs, California, oli ihanan kuuma kaupunki kans keskellä autiomaata. Ei iso, eikä kuuluisa, mut tosin siel on asunu ainakin Kirk Douglas ja JFK on visiteerannu siel ja Elisabeth Taylor käyny murkinalla perheensä kanssa et ei ihan turha paikka kuiteskaan... Ja by the way toi oli viel puolix kuule bisness matka et työ ennen huvia of course. Käytiin meinaan tutustuun meitin soppahotellin (eli siis kaikille taviksille suomennettakoon et sopimushotellin, jonne saadaan FIT rateja eli foreigh individual traveler hintoja) Palm Mountain resortin manageriin, eli ns. site inspection oli kyseessä (kaikille alan slangia osaaville) ja hei tolla irtos sit 2 ilmasta yötä siinä mestassa...Hirveen kiva työ mulla...
UUUU, Palm Springs on selkeesti mun kohtaloni. Hei muistax vie kun kerroin mun hienosta epsanjalaisesta taitelijanimestä, Santa-Maria Escuelasta!? Well, Palm Springsissä oli Santa-Maria's meat market, joka sijaitsi korttelin päässä Escuela streetilta!?!? Hei kuinka suurta sattumaa tollanen voi muka olla! Yup, didn't think so either...Mietin vaan et minkäköhänlainen kauppa se mu tuleva putiikkini oikeen onkaan, no eihän nimi kauppaa pahenna, jos ei kauppa nimee...
Ekana iltana sit alux chillailtiin altaalla ja poreammeessa bissejen kanssa, jonka jälkeen pojat päätti koklailla Marjaanan korkkareita, ja totes et naiset on sairaita fetisseineen epämukaviin kenkiin. Sit kohti Palm Springsin yötä. Ei ollu mitenkään hurja meininki mut käytiin me yhen kulmakuppilan tanssilattialla rokkaan sen rokkibändin tahdissa. Hmm...sellasta musaa en oo aikasemmin bailannukaan, mut hei kaikelle on se eka kerta!
Aamulla aikasin tehtiin helvetin fiksu päätös ja lähettiin Palm Canyoniin retkeileen ja vealteleen luontopoluille vuorille. On siis todellakin järkyttävän fiksua painella 8 km pitkin vuoren rinteitä ja kanjoneita 39C helteessä perhanan pienen vesipullon kanssa. Joo se menetteli just fine ku oli viel palmujen varjoo siel kanjonin pohjalla kuivuneen joen uoman varrella, mut sit karun vuoren huipulla painellessa niitä rinteitä ylös alas tuli kyl sellanen fiilis et hei tälläseltako se tuntuu ku on eksyneenä erämaahan ilman veden tippaakaan ja armoton aurinko paahtaa niskaan ku munia paistais ja polku vaan jatkuu...ja jatkuu...ja jatkuu...ja jatkuu...ja jatkuu, eikä Gary Grandia pillimehuineen kuulu eikä näy missään. Rehellisesti sanottuna, en oo ehkä ikinä ollu yhtä onnellinen nähdessäni kylmän cokis tölkin kun sen hike:n jälkeen siel parkkipaikan kiskalla. Ja sen kaiken aherruksen ja puherruksen jälkeen KFC:hen syömään juustoranskiksia ja pop corn chickeniä, AHHHHHH....
Illalla olikin sit vuorossa mun suosikkini, eli golf kentän terrorisointi. Mentiin professionaaleina alan ihmisinä tutustuun Marriotin hienoon golf resorttiin, joka oli kyl kieltämättä helkkarin ison kokonen ja siel palloili yhtä sun toista naista vähän paremmissa kledjuissa pitkin käytäviä. Ja sit takapihalla oli sellanen kiva tekojärvi, jolla saatto tehä boat rideja. No tarinahan etenee niin, että sen järven ympärillä oli myös golfkenttä. Tosin eihän sitä nyt alux siinä pimeydessä tähtitaivaan alla tajunnu joksikin golfkentäx ku viel kävelytiekin vierestä meni. (sillä ainoolla golf kentällä, millä oikeesti oon ite käyny, siellä Vammalan perukoilla, EI OLLU jalkakäytävää holen "vieressä"...) No me uteliaat mentiin sit alux vaan sinne nurmikolle pällisteleen pimeyteen (tosi fiksu aktiviteetti, jota suosittelen kaikille lämpimästi ikään tai alushousuihin katsomatta) ja todettiin et hei tuol on lippu ja sen lipun o pakko olla kolossa ja se taas tarkottaa et voi vaan todeta et "hur kan något tycka att det är trevligt att försöka treffa ett litet håll i marken med ännu mindre boll!!!" Ja eikun hei tuhoamaan kenttää. katos ku sellanen lippu o hirmu kiva valokuva paikka. No me sit vähän aseteltiin kameraa nurmelle ajastimelle ja eikun lipulle ja POSEERAUS. No kaikki meni tollon viel hyvin (lukuun ottamatta et Marjaanalla oli korkkarit, jotka varmasti teki hyviä tuuletusaukkoja siihen kenttään) mut sit paluumatkalla, voitas vaan todeta, et vanha sanonta "joka kuoppaa golfkentälle kaivaa, se kentällä öisin palloilevat siihen langettaa" pitää paikkaansa. Niinpä me yx toisen jälkeen vähä niinkun pudottiin sinne hiekkaesteeseen, jonne jäi ehkä ihan kivat jäljet tapahtumasta todisteex. Mut hei se oli aikas originaali tapa merkata, et I was here...
Loppu matka sujukin aikas normaaleissa olosuhteissa, mitä ikinä ne nyt sit lienevätkään. Illalla kotosalla täällä BH:ssa (paikalliset kato lyhentelee Beverly Hillsin tolleen kätsysti) minä ihan vapaaehtosesti lähdin rivakalle kävely lenkille Mikon kanssa tohon neighbourhoodiin (joo kuntoilu on ollut aikas pinnalla viime päivinä, mun tarttis varmaan hommata toi kuumemittari ja paljon buranaa...) ja sit kattelin V niinku verikosto leffan, jota suht omituisexkin voisi sanoa. No tehokas ainakin oli, koska sen alku sanat "Remember, remember, the 5th of November. " on pyöriny koko helkkarin työpäivän päässä...
Kaikkihan alko siis torstai aamuna Henkan odottelulla. On niiiiiiiiiiiin totta, et miehiä saa aina odottaa, ainakin siis jos on Henkasta kyse. Kaveri kun yleensä unohtuu suihkuunkin parix tunnix, ellei sitä muista houkutella sieltä ulos. No leikki sikseen ja vakaviin juttuihin, oikeestikin Henkka on ehkä maailman pisimpien suihkujen ottaja ja noi oli sen ihan omat sanat et sehän on ja pysyy suihkun mukavassa syleilyssä ellei oo jotain parempaa, mikä voi houkutella sen sieltä pihalle! (Harkitsen mekaanisen Victoria's Secretin "asusteisiin" puetun Jessica Alba kloonin hankkimista kylppärin ovelle..) Anycase odottelu palkittiin sit jo 5 tunnin jälkeen ja päästiin kun päästiinkin matkaan ja mukavaan iltapäivä ruuhkaan ajeleen kohti Las Vegasia. Mikään ei sitten muuten piristä niinkun perkeleen pitkät autojonot highwaylla keskellä päivää, jollon niiden ei edes pitäs olla siellä, vaan kaiken järjen mukaan porukka olis TÖISSÄ. No olihan se tietty ihan mukavaa et 4 tunnin ajomatka suju jo 6 tunnissa...
Minä muuten sit kans ajoin! Henkka oli sit tehny kevyttä duunia pari edellistä päivää ja yötä ja lähteny töihin aamulla 05.30 ja palaili kotiin jo niinkin aikasin kun 01.00 tai 02.00, no kerkeshän se sit pitkiä 3 tunnin yöunia nauttiinkin. (joo filmiala on helvetin kevyttä ja helppoo duunia...) Toisin sanoen olis ehkä ollu pienempi hasardi riski antaa Henkan kontrolloida maasturin rattia kahden kauniin naisen ollessa kalliina lastina, ku kaveri meinais pilkkiä sillä tylsällä pitkällä maantiellä. YO man, siitä avannosta oliskin kyllä tullu lähinnä joku sinivalaan kokonen disaster pilkittyä. Niinpä hän järkevänä, miljoonan redbullin jälkeen, tajus heittäytyä takapenkille pötköttään ja lykkäs ratin Funkmaster Eskolan kouraan ja minä sit cruisailin meitit turvallisesti Vegasiin. Toi oli ehkä sinänsäkin paras mahdollinen vaihtoehto et kaveri paineli untenmaille takaloosissa, koska mun ja Marjaanan älykkyysosamäärä alko olla jo koetuksella hiukan enne tota kuskin vaihtoo kun Henkka pääsi vauhtiin filosofisien pohdiskelujensa kanssa. Hei Onko olemassa kohtalo vaiko vapaa tahto? Kumpi on voimakkaampi ja määrä maailman kaikkeuden kulun? Sit se kaveri alko jo selitteleen jostain omien molekyyliensä merkkaamisesta ja niiden uudelleen etsimisestä tuhannen vuoden päästä jollon sit vois tutkia niiden seikkailemia ratoja ja koota itsensa kasaan uudelleen. Joo nuijanukutuksen mun puolitäydestä Pepsi-pullosta ois kaveri kohta jo saanukin ellei ois alkanu omasta takaa soihdut sammuun.
Vegasiin saapuessa asiat laitettiin sit totta kai heti tärkeysjärjestykseen ja paineltiin ekana viinakauppaan, sit mäkkärille jonka jälkeen vasta Circus Circus casinohotelliin. Ja joo on sit muuten vähä isoja noi Casino hotellit. Meinaan respasta annettiin kaikille säälittäville ensikertalaisille hieno kax puoleinen kartta, jonka mukaan piti sit suunnistaa kulman taa ja rullaportaita pitkin ylös ja sit vähä toisen ja kolmannen kulman taa, jonka jälkeen täys käännös 360 astetta ja tupla piruetti, vaihtoaskeleella käytävää eteenpäin giftshopien ja 3 ravintolan ja pelimasiinoiden ohi syvennykseen josta saatto napata hissin, jolla noustiin 18 kerrosta ja sit taas parin kulman ympäri huoneelle. Siis ihan iisi biisi ja mesta um die ecke, mut sit ku päästiin huoneelle kaiken sen Jukolan vistin jälkeen niin hei DAAH, se respan muija oli unohtanu kokonaan antaa niinkin epäoleellisen asian kun huoneenavaimen!! Ja Henkkahan sai sit tehä kuniakierroksen kaikki ne 20 kerrosta alaspäin, ku me Marjiksenkaa alettiin mutustaan burgereita kotosasti siinä käytävällä kamat leväällään.
Joo hotlahuone oli ihan ok perus setti. Smirnoffin vesimeloni vodka vähän vähemmän perus setti ja eikun vaatteet niskaan ja baanalle. Jep, Vegas on just sellanen neonvalojen valtameri kun kuvitella saattokin, mut jotenki se mikä ehkä heitti pikku ylläri pyllärit oli ne kaiken maailman kuorma-autot jotka siel Stripillä (siis sen pääkadun nimi jolla kaikki Casinot sijaitsee on Strip, en siis suinkaan ollu missään kuumaakin kuumemmassa strippiluolassa, jossa ajeli autoja) kaahaili hienoilla mainosksilla teipattuina. Hot babes tekstit ja puhelinnumerot meinaan vilahteli siihen vauhtiin et moido, hyvää yötä ja huomenta. Sen lisäx kaduilla oli pitkin poikin flyereita kaiken maailman Candyn, Cindyn ja Ursulan palveluista. Ja mikä hassuinta ne kaikki oli unohtanu laittaa yläosan päälleen siihen mainoskuvaansa, joillain tosin oli ongelmia sen alaosankin kaa... Hiukanko hajamielistä touhua, onnex mulle ei koskaan käyny tollein yläasteen luokkakuvissa...Joo ei siis tartte miettiä, et mistä yksinäinen miekkonen tai lesbo alias lepakko löytäs seuraa yksinäisinä iltoina Vegasissa. sen lisäx ne oli kauheen halpojakin. Tai siis mistä mä nyt tien paljonko maksullinen seura normaalisti maksaa (ööö kärähdix mä nyt....) mut siis $38 sai jo kivan misun. Tosin olis tehny mieli tilata yx ihan vaan sen takia jo et ois nähny millanen huuhkaja sieltä oikeesti ilmestyy... Just joku tyyliin seksipuhelin Marjatta, 4 kersan viiksekäs 200kilonen yksinhuoltaja.
No niin sit tiivistetysti sanottakoon et Casinot oli aivan ihania, miehet oli lihavia juntti jenkkejä (ei ollu kato viikonloppu millon kaikki söpöliinit ois ollu liikenteessä), $1 mansikkamargaritat illan huippulöytö ja Mandalay Bayn cocktail waitressit parhaimman näkösiä, vaik niil ei ollukaan lyhyimmät hameet. Ja hitto, MULLE EI PITÄNY KÄYDÄ NÄIN. Mä vannoin etten sortus muiden lailla, mun ei pitäny pelata koko pankkitiliäni ja tulla tyhjätaskuna kotiin. Well, arvaas vaan miten kävi...AIVAN!! Mä tein ehkä uuden ennätyksen gamblingissa....Nyt kyllä nolottaa, mitähän mäkin oikeen ajattelin. No ollaan nyt sit syömättä koko ens kuukausi ja vielä toinenkin perään ihan vaan rangaistuksex. Minä, Jenkkien sosialliturvatunnukseni mukaan Sanna-Maria Kristuna pelasin hurjat 50 centtiä!! Jees luit oikein. Kaksi 25 centin kolikkoa löysi tiensä parhaimmalta kuulostavaa slot machineen minkä löysin. Winning for dummies. No ton takia mä en varmaan sit voittanukaan, ku oon ehkä hei hiukan liian viisas voittaan...
No niin sit seuraavana päivänä selvin päin käppäiltiin vie muutamalla casinolla ja luoja että kersoilla o ihan omanlainen viihteensä ja jutut mistä repivät entertainmentia. Luxorin käytävällä yx pikku kinkki, around 4 years old, oli kehittäny älyllistä aktiviteettia ja juoksi metrin eteenpäin esitti kamppaavansa ittensä, kieri lattialla vähän aika ja nousi hervottomasti hihittäen. No sit se ampas taas metrin eteen päin ja homma toistu. vasta kun kaveri 7. kertaa kamppas ittensä mun hihitykseni alko vähitellen hiipuun ja matka jatku. Kaveri kylläkin vaikutti sillonkin viel kauheen onnelliselta ja keskittymiskyky kyseiseen kaatuiluun jatku. (Hei, jos mä kokeilisin tota samaa aktiviteettia LAX:n lentokentällä ku lähen kotiin niin luuletteko et saisin oman turvasaattueen...?)
No kävästiin sit Mandalay Bayssä (casino kans, miten kamalan yllättävää...) viel ennen Palm Springsiin lähtöö ja siel oli makee poolside. Niil oli siel sellanen aaltokone, et aina tasasin väliajoin tuli kamala aalto niinku jossain merenrannalla ja se vei mennessään. Damn sinne olis ollu kiva mennä testaan sitä...Ja tossa vaiheessa Henkka muuten oli taas keränny kaiken älyllisen voimansa takasin ja alko heitteleen filosofisia pohdiskeluja, jotka lopulta johtivat super älykkääseen lauseeseen, jolla kuvattiin millasilta me avaruusolioista varmaan näytettäs (siis jos ne ikinä eksys maankamaralle). Ihminen kun kuulemma on epämääränen klöntti, jossa on ihmeellisiä pitkiä ulokkeita. Hmm...interesting view, mut noinhan se basically kyl onkin...
Taas meitsi pääsi osax aikaa ratin taa paluumatkalla ja näki ehkä hiukan fantsun tien nimen. Mä ainakin haluisin asua ZZYZX roadilla. Can someone tell me how the heck to pronounce that!?!?!?Hmm..ongelma tolla tiellä asumisella on vaan se, et se on totally middle of nowhere ghost townejen ympäröimänä, mut hei bright side on, et siel oli isoja kylttejä et maata olis myytävänä et voisin hyvinkin ampasta sinne ja ostaa pläntin. Plus eihän Las vegaskaan ollu alunperin ku tyhjä autiomaa, jonne mafiapomokohan se nyt olis ollu päätti perustaa viihdekeitaan ja aloti sen rakentamisen ainaki ulkoapäin mauttomasta Flamingo hotellista. Et hei enää mun tartte alkaa vaan ammuskeleen/upottaan betoniin valettuja ihmisiä, kerään suojelurahoja, harrastaan hämäräbisneksiä (siis hämärämpiä kun nyt...) ja sit vaan perustaa maailman nopeiten laajeneva kaupunki, joka kuluttaa sähköö ehkä enemmän ku loppu maapallo yhteensä ja suoltaa ulos roskaa ja jätettä saman verran ku Hiltonien lehdistösvastaavat.
Palm springs, California, oli ihanan kuuma kaupunki kans keskellä autiomaata. Ei iso, eikä kuuluisa, mut tosin siel on asunu ainakin Kirk Douglas ja JFK on visiteerannu siel ja Elisabeth Taylor käyny murkinalla perheensä kanssa et ei ihan turha paikka kuiteskaan... Ja by the way toi oli viel puolix kuule bisness matka et työ ennen huvia of course. Käytiin meinaan tutustuun meitin soppahotellin (eli siis kaikille taviksille suomennettakoon et sopimushotellin, jonne saadaan FIT rateja eli foreigh individual traveler hintoja) Palm Mountain resortin manageriin, eli ns. site inspection oli kyseessä (kaikille alan slangia osaaville) ja hei tolla irtos sit 2 ilmasta yötä siinä mestassa...Hirveen kiva työ mulla...
UUUU, Palm Springs on selkeesti mun kohtaloni. Hei muistax vie kun kerroin mun hienosta epsanjalaisesta taitelijanimestä, Santa-Maria Escuelasta!? Well, Palm Springsissä oli Santa-Maria's meat market, joka sijaitsi korttelin päässä Escuela streetilta!?!? Hei kuinka suurta sattumaa tollanen voi muka olla! Yup, didn't think so either...Mietin vaan et minkäköhänlainen kauppa se mu tuleva putiikkini oikeen onkaan, no eihän nimi kauppaa pahenna, jos ei kauppa nimee...
Ekana iltana sit alux chillailtiin altaalla ja poreammeessa bissejen kanssa, jonka jälkeen pojat päätti koklailla Marjaanan korkkareita, ja totes et naiset on sairaita fetisseineen epämukaviin kenkiin. Sit kohti Palm Springsin yötä. Ei ollu mitenkään hurja meininki mut käytiin me yhen kulmakuppilan tanssilattialla rokkaan sen rokkibändin tahdissa. Hmm...sellasta musaa en oo aikasemmin bailannukaan, mut hei kaikelle on se eka kerta!
Aamulla aikasin tehtiin helvetin fiksu päätös ja lähettiin Palm Canyoniin retkeileen ja vealteleen luontopoluille vuorille. On siis todellakin järkyttävän fiksua painella 8 km pitkin vuoren rinteitä ja kanjoneita 39C helteessä perhanan pienen vesipullon kanssa. Joo se menetteli just fine ku oli viel palmujen varjoo siel kanjonin pohjalla kuivuneen joen uoman varrella, mut sit karun vuoren huipulla painellessa niitä rinteitä ylös alas tuli kyl sellanen fiilis et hei tälläseltako se tuntuu ku on eksyneenä erämaahan ilman veden tippaakaan ja armoton aurinko paahtaa niskaan ku munia paistais ja polku vaan jatkuu...ja jatkuu...ja jatkuu...ja jatkuu...ja jatkuu, eikä Gary Grandia pillimehuineen kuulu eikä näy missään. Rehellisesti sanottuna, en oo ehkä ikinä ollu yhtä onnellinen nähdessäni kylmän cokis tölkin kun sen hike:n jälkeen siel parkkipaikan kiskalla. Ja sen kaiken aherruksen ja puherruksen jälkeen KFC:hen syömään juustoranskiksia ja pop corn chickeniä, AHHHHHH....
Illalla olikin sit vuorossa mun suosikkini, eli golf kentän terrorisointi. Mentiin professionaaleina alan ihmisinä tutustuun Marriotin hienoon golf resorttiin, joka oli kyl kieltämättä helkkarin ison kokonen ja siel palloili yhtä sun toista naista vähän paremmissa kledjuissa pitkin käytäviä. Ja sit takapihalla oli sellanen kiva tekojärvi, jolla saatto tehä boat rideja. No tarinahan etenee niin, että sen järven ympärillä oli myös golfkenttä. Tosin eihän sitä nyt alux siinä pimeydessä tähtitaivaan alla tajunnu joksikin golfkentäx ku viel kävelytiekin vierestä meni. (sillä ainoolla golf kentällä, millä oikeesti oon ite käyny, siellä Vammalan perukoilla, EI OLLU jalkakäytävää holen "vieressä"...) No me uteliaat mentiin sit alux vaan sinne nurmikolle pällisteleen pimeyteen (tosi fiksu aktiviteetti, jota suosittelen kaikille lämpimästi ikään tai alushousuihin katsomatta) ja todettiin et hei tuol on lippu ja sen lipun o pakko olla kolossa ja se taas tarkottaa et voi vaan todeta et "hur kan något tycka att det är trevligt att försöka treffa ett litet håll i marken med ännu mindre boll!!!" Ja eikun hei tuhoamaan kenttää. katos ku sellanen lippu o hirmu kiva valokuva paikka. No me sit vähän aseteltiin kameraa nurmelle ajastimelle ja eikun lipulle ja POSEERAUS. No kaikki meni tollon viel hyvin (lukuun ottamatta et Marjaanalla oli korkkarit, jotka varmasti teki hyviä tuuletusaukkoja siihen kenttään) mut sit paluumatkalla, voitas vaan todeta, et vanha sanonta "joka kuoppaa golfkentälle kaivaa, se kentällä öisin palloilevat siihen langettaa" pitää paikkaansa. Niinpä me yx toisen jälkeen vähä niinkun pudottiin sinne hiekkaesteeseen, jonne jäi ehkä ihan kivat jäljet tapahtumasta todisteex. Mut hei se oli aikas originaali tapa merkata, et I was here...
Loppu matka sujukin aikas normaaleissa olosuhteissa, mitä ikinä ne nyt sit lienevätkään. Illalla kotosalla täällä BH:ssa (paikalliset kato lyhentelee Beverly Hillsin tolleen kätsysti) minä ihan vapaaehtosesti lähdin rivakalle kävely lenkille Mikon kanssa tohon neighbourhoodiin (joo kuntoilu on ollut aikas pinnalla viime päivinä, mun tarttis varmaan hommata toi kuumemittari ja paljon buranaa...) ja sit kattelin V niinku verikosto leffan, jota suht omituisexkin voisi sanoa. No tehokas ainakin oli, koska sen alku sanat "Remember, remember, the 5th of November. " on pyöriny koko helkkarin työpäivän päässä...
posted by Sansu at 7:29 PM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home