Elämää

Kamalan miten kaikki muuttu kun kasvaa "aikuisex". Pienenä joku 6 tunnin lento Kanarialle tuntu et oli yhtä pitkä kun aika joulusta kesälomaan. Ja nykyään tollasen 5 tunnin lennon Hawaijille kuittaa lyhyenä lentona ihan vaan tohon viereen. Missä vaiheessa 5-6 tunnista tuli lyhyt aika? Ihan sama kun kersana kesäloma oli aina kamalan pitkä ja ehti tekeen kaikkee kivaa ja se oli aina KUUMA. Aurinko vaan paisto eikä käyttäny muita kun hameita ja toppeja ja lutras päivät pitkät järvessä. Nykyään se on jo ohi ennenkun ehti alkaakaan ja aina on sateista ja kylmää niin et pitkähiaset on enemmänkin sääntö kun poikkeus ja järveen uskaltautuu vasta heinäkuun lopussa.

Mä oon selvittäny mun yhteyteni noiden luonnonkatastrofien kanssa. Et voitte huokasta helpotuksesta. Taas on turvallista matkustaa mun kaa. Mun tartte vaan tästä lähin ostaa pinkki tai keltanen uimapatja ja katastrofilta vältytään. Katos kun tsunamia ennen ostin vihreen uimapatjan. Ja nyt Hawaijilla ostin vihreen uimapatjan (äläkä nyt ala saarnaan et keräänx jotain collectionia vihreistä uimapatjoista ympäri maailmaa tai oonko kangistunu kaavoihini kun en voi väriä vaihtaa..) ja heti parin seuraavan päivän sisällä tosta vihreestä uimaatjasta onkin sit jysähtäny!

Nyt tarttee mennä tekee jotain kivaa snacksia ja sit lukeen loppuun Agatha Christien elämäkerta. Tartte sekin taas palauttaa kirjastoon...(et kai vaan kuvitellu etten tietäs missä lähin kirjasto oikeen on...)No just suunnitelmat muuttuukin nykyään nopeemmin kun Paris Hiltonin vaattet. Eli lähenkin vähän ajeleen prätkällä, TSAUKKIS! Prummmmmmmmmmm......