DEC 21-23; Kaksi päivää Sonomassa...Gomorrah jäi onnex väliin!
Road trip on paras tapa oppia jotain uutta itsestään tai kaveristaan. Useampi päivä samaan autoon ja hotellihuoneeseen ahdettuna yhdessä 24/7 on paras mahdollinen bonding tapa. Hmm..kaikki jotka mut ja Millan tosin tuntee vois sanoo ettei bondingia paljon tarvita, paremminkin break the connectionia. Noh opittiinko me toisistamme nyt sit jotain uutta näinä road trip päivinä? No kysy vaan kuinka paljon...
9 tunnin ajomatka halki maiseman, joka näytää 5 tuntia tosta matkasta aivan samalta, oli bra startti reissulle. Siinä tulee sellanen mukava deja vu tunne, et hetkinen ajankohan mä nyt ympyrää? Mutta ei läpi tuulen ja jään niinkun Antti Tuisku laulaa, vaan läpi hetkittäisen rankkasateen ja sumun, me lopulta saavuttiin Golden Gaten yli ajon ja muutaman mutkan jälkeen Sonomaan. (Eikä auta unohtaa Millalle jäänyttää fiksaatiota Sausalitoon. ”vähä toi Sausalito oli ihana.” ,” Mä haluan Sausalitoon.”, ” Näix sä ton Sausaliton.”, ” Ihania maisemia Sausalitossa.”, ” Voidaax paluumatkalla poiketa Sausalitoon…”)
Sonoman hotelli yhdellä sanalla, MAHTAVA. Milla tais yrittää jo suurin piirtein tehdä vuokrasopimustakin sinne ja kyseli front deskiltä harkkaripaikkaa =). Olin varautunu et se olis kahlinnu ittensä sen mahtavan King size sängyn jalkaan käsiraudoilla lähtöpäivän aamuna ja oisin joutunu hommaan rautasahan ja pakkopaidan saadakseni kärrättyä sen takas autoon ja kohti Friscoo. Mut onnex se sit innostu karkkitehtaasta ja sain sen houkuteltua sillä keinoin pois Sonomasta.
Meillä oli pikku personal guide tuolla satumaisessa Sonomassa. Millan työkaverin isukki meinaan. Sama kaveri tunki meille hiukan eväsrahaa matkaan (Lue: ”köyhä” lakimies halusi ilahduttaa meitä ressukoita ) ja tarjos aamiaisen sekä viininmaisteluillan hotellimme aulassa takkatulen ääressä. Ja ne viinit, EI ollu ihan halpoja…Ja ne sen omat superhienot, maun loistavasti esiintuovat, kauniisti kilisevät viinilasitkin oli varmaan jotain, mitä en haluais ikinä joutua ostaan rikkoutuneen tilalle, koska menisin konkurssiin…Oli muuten tehokasta viiniä, koska alensi mut ja Millan lapsuusajan tasolle ja löydettiin kummasti ittemme hyppimästä ylös, alas, ylös alas BOING BOING meidän sängyllä!! Noh bed jumping on uusin muotivillitys anyways…
Mitä muuta niinä parina päivänä Sonoman alueella puuhailtiin? Noh häpäistiin ittemme julkisesti useempaan kertaan laulemalla kauniisti suomalaisia iskelmiä ympäri maita ja mantuja. Paras olis ehkä tanssiesitys Bodegan kirkon pihassa Rainer Frimanin ikihittin Linnut tahtiin. Mut puolustukses voisin sanoo et se kylä oli dead ja se rakennus ei ollu mulle millään muotoo kirkko vaan Hitcockin leffasta se koulu, plus siinä EI ollu hautausmaata ympärillä joten kaikki sai rest in peace. Sit häröiltiin punapuumetsässä ja hyväkskäytettiin hotellin pore-, ja uima-allasta sääntöjä rikkoen epäsovinnaisissa uima-asusteissa eli alusvaatteissa. Mut hei what can u do!? Jos on biksut kotona ja lämmintä vettä tarjolla kylmässä ulkoilmassa niin hei haloo, alusvaatteet vaan kehiin, there’s no big difference anyways!
Matka kohti Friscoo alkokin sit makeissa merkeissä Jelly Belly tehtaalla. Ei oo vaikeeta arvata et me kax suunnattiin sinne saman tien kun nähtiin mainoksessa pikkupräntillä rustattu teksti FREE factory tours =). Mut siis se oli oikeesti mielenkiintonen kierros (kuinka paljon sokeria voidaankaan tunkee karkeihin, trust me, u don’t wanna know!!) ja siel oli musiikintahtiin tanssivia robotteja ja kaikkee!! Plus sai paljon ilmasia nameja. Mun henk.koht suosikki maku oli roasted garlic!! Ja buttered toast ei ollu hassumpi kanssa. Tosin niihin cinnamon Jelly bellyihin en vieläkään suostunut koskeen, joita sillon Outsan namipussista New Englannin road tripillä autonikkunasta pois syljeskeltiin. YÖK! Ne ei oo mua varten.
Road trip on paras tapa oppia jotain uutta itsestään tai kaveristaan. Useampi päivä samaan autoon ja hotellihuoneeseen ahdettuna yhdessä 24/7 on paras mahdollinen bonding tapa. Hmm..kaikki jotka mut ja Millan tosin tuntee vois sanoo ettei bondingia paljon tarvita, paremminkin break the connectionia. Noh opittiinko me toisistamme nyt sit jotain uutta näinä road trip päivinä? No kysy vaan kuinka paljon...
9 tunnin ajomatka halki maiseman, joka näytää 5 tuntia tosta matkasta aivan samalta, oli bra startti reissulle. Siinä tulee sellanen mukava deja vu tunne, et hetkinen ajankohan mä nyt ympyrää? Mutta ei läpi tuulen ja jään niinkun Antti Tuisku laulaa, vaan läpi hetkittäisen rankkasateen ja sumun, me lopulta saavuttiin Golden Gaten yli ajon ja muutaman mutkan jälkeen Sonomaan. (Eikä auta unohtaa Millalle jäänyttää fiksaatiota Sausalitoon. ”vähä toi Sausalito oli ihana.” ,” Mä haluan Sausalitoon.”, ” Näix sä ton Sausaliton.”, ” Ihania maisemia Sausalitossa.”, ” Voidaax paluumatkalla poiketa Sausalitoon…”)
Sonoman hotelli yhdellä sanalla, MAHTAVA. Milla tais yrittää jo suurin piirtein tehdä vuokrasopimustakin sinne ja kyseli front deskiltä harkkaripaikkaa =). Olin varautunu et se olis kahlinnu ittensä sen mahtavan King size sängyn jalkaan käsiraudoilla lähtöpäivän aamuna ja oisin joutunu hommaan rautasahan ja pakkopaidan saadakseni kärrättyä sen takas autoon ja kohti Friscoo. Mut onnex se sit innostu karkkitehtaasta ja sain sen houkuteltua sillä keinoin pois Sonomasta.
Meillä oli pikku personal guide tuolla satumaisessa Sonomassa. Millan työkaverin isukki meinaan. Sama kaveri tunki meille hiukan eväsrahaa matkaan (Lue: ”köyhä” lakimies halusi ilahduttaa meitä ressukoita ) ja tarjos aamiaisen sekä viininmaisteluillan hotellimme aulassa takkatulen ääressä. Ja ne viinit, EI ollu ihan halpoja…Ja ne sen omat superhienot, maun loistavasti esiintuovat, kauniisti kilisevät viinilasitkin oli varmaan jotain, mitä en haluais ikinä joutua ostaan rikkoutuneen tilalle, koska menisin konkurssiin…Oli muuten tehokasta viiniä, koska alensi mut ja Millan lapsuusajan tasolle ja löydettiin kummasti ittemme hyppimästä ylös, alas, ylös alas BOING BOING meidän sängyllä!! Noh bed jumping on uusin muotivillitys anyways…
Mitä muuta niinä parina päivänä Sonoman alueella puuhailtiin? Noh häpäistiin ittemme julkisesti useempaan kertaan laulemalla kauniisti suomalaisia iskelmiä ympäri maita ja mantuja. Paras olis ehkä tanssiesitys Bodegan kirkon pihassa Rainer Frimanin ikihittin Linnut tahtiin. Mut puolustukses voisin sanoo et se kylä oli dead ja se rakennus ei ollu mulle millään muotoo kirkko vaan Hitcockin leffasta se koulu, plus siinä EI ollu hautausmaata ympärillä joten kaikki sai rest in peace. Sit häröiltiin punapuumetsässä ja hyväkskäytettiin hotellin pore-, ja uima-allasta sääntöjä rikkoen epäsovinnaisissa uima-asusteissa eli alusvaatteissa. Mut hei what can u do!? Jos on biksut kotona ja lämmintä vettä tarjolla kylmässä ulkoilmassa niin hei haloo, alusvaatteet vaan kehiin, there’s no big difference anyways!
Matka kohti Friscoo alkokin sit makeissa merkeissä Jelly Belly tehtaalla. Ei oo vaikeeta arvata et me kax suunnattiin sinne saman tien kun nähtiin mainoksessa pikkupräntillä rustattu teksti FREE factory tours =). Mut siis se oli oikeesti mielenkiintonen kierros (kuinka paljon sokeria voidaankaan tunkee karkeihin, trust me, u don’t wanna know!!) ja siel oli musiikintahtiin tanssivia robotteja ja kaikkee!! Plus sai paljon ilmasia nameja. Mun henk.koht suosikki maku oli roasted garlic!! Ja buttered toast ei ollu hassumpi kanssa. Tosin niihin cinnamon Jelly bellyihin en vieläkään suostunut koskeen, joita sillon Outsan namipussista New Englannin road tripillä autonikkunasta pois syljeskeltiin. YÖK! Ne ei oo mua varten.
posted by Sansu at 11:11 PM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home