I left my heart in San Francisco...Eikun mites se menikään?
Joku viisas joskus sano et San Francisco ja autot ei sovi yhteen. SO TRUE!! Mikä onkaan ihanampaa kuin mäkinen kaupunki oikeestaan pelkillä yxsuuntasilla varustettuna? Noh onnex edelleenkin saan pitää lempinimeni kävelevä navigaattori, sillä believe it or not osittain taidolla osittain tuurilla (suhde 90% taitoo 10% tuuria) löydettiin suorin reitti hotellille ilman et oltas vaarannettu muuta liikennettä tai eksytty kun sokeat Blondit pimeessä. Tosin sen verran sydämentykytystä toi liikenne aiheutti, et heti kun päästiin ekan hotellimme pihaan (meil oli kax eri hotlaa Friscossa) saatiin auton varashälyttimet soimaan reippasti ja sen säestyksellä yhteen ääneen selitettiin Valet parkkeeraajalle et oltas sille ikuisesti kiitollisia, jos saatas jättää auto sihen hotelliin molemmix öix. (Toi Ekin auton varashälytin on hiukan ihmeellinen. Saattaa alkaa soimaan vaikka auto olis käynnissä, jos joku avaa oven…tai sit kun oot jo sammuttanu auton ja avaat väärään aikaan oven niin iiiuuuuuuiiiiiuuuuu, tai jos oot ollu vähän aikaa auton ulkopuolella mut et oo lukinnu ovia ja meet sit avaan ne niin taas iiiiuuuuuuiiiiuuuu) Imeisesti näytettiin niin ressukoilta et se kiltti Valet oli vaan et kyllä käy (mielessä sillä varmaan vaan pyöri dollarin kuvat siitä kuinka maksamme itsemme kipeix yli $40/pv parkkimaksuja) ja hauskaa päivän jatkoa. Oon aina väheksyny Valet parkingia ja selittäny et se on laikoille snobeille, mut hei muutin mieleni, se on ehkä mailman ihanin asia!! Etenkin suurkaupungissa, missä tila on kortilla.
Hitto että mä rakastan mäkiä. Niitä on niiiiiin ihana kävellä ylös, ja alas ja ylös ja alas…Ja noita mäkiähän Friscossa riittää. Jos et omistat automaattiautoa etkä haltsaa mäkilähtöjä niin kusessa oot. (Ruma sana mutta kuvaa tilannetta parhaiten) Lisäx, mikäli taskuun peruutus ei oo vahvin alas, niin älä muuta friscoon ennen kun luovut kaarastas. Lisäx ihmisillä tuntu olevan joku aivan käsittämätön vimma päästä aivan välttämätää ajaan alas Lombard streetin väkkyrä kiemura osuutta. Hei how about a carousel ride? Oh well, minähän en voi niitä heppuja, jotka haluavat Lombard streetin nähdä, mitenkään arvostella, koska halusin aivan välttämättä sen itekin nyt nähdä kun se nautinto multa viime kesänä evättiin (enkä jotensakaan ollu päässy siitä faktasta yli vaan se kummitteli takaraivossa koko ajan)
Noh todettiin Millan kaa et paras tapa viettää jouluaatto on mennä vankilaan. Jep me oltiin sit yli 3 tuntia vankilassa jouluaattona, ja mentiin sinne suoraan kulkematta lähtöruudun kautta. Mutta nyt ei tartte alkaa soitteleen äiskälle huolestuneena et nyt se Sansu on hairahtanu kaidalle polulle ja sille tarttis tilata kurispalautus. Sillä se vankila missä me oltiin sattu oleen kuuluisa pahamaineinen Alcatraz, jonne me lautalla paineltiin. Millahan jääty heti ensimmäisenä melkein pystyyn kun lautalta ulos astuttiin ja säntäs suoraa päätä gift shoppiin ostaan turistihupparin. Puolustukses sanottakoot et se oli ihan pirun makee paita…
Meidän jouluateria oli sooooo goood. Pikanuudeleita. Ja illan ohjelma vielä parempi. Hitto ai et minkälainen Friscon yöelämä on!? Vielä kysytte!!! Kyllä se naapurusto siinä kuuden aikaan illalla pikkuhämärässä ihan jees kivalle näytti. Luit aivan oikein! Toi oli myöhäsin, mitä me oltiin ulkona. Ja nukkuun eksyttiin poikkeuksetta ennen Puolta yhtätoista. Ollaan mekin tultu vanhoix…Huono leffa, joka vilisi kuuluisia näyttelijöitä oli meitin jouluillan lätistyskohta ennen nukkumaan menoa. Mut don’t worry meillä oli oikeesti kivaa. Eikä aina tarvi olla ulkona bilettämässä jotta voi sanoo pitäneensä hauskaa.
Kun oli aika sanoa hyvästit San Franciscolle, sen sijaan et Milla olis laulanu I left my heart in San Francisco, se uudelleen sanotti sen biisin menemään, et I left my healt in San Francisco…Se flunssa, joka Miksalla oli ennen Suomeen lähtöönsä ja joka sitten tarttu muhun, mutta jonka jätin Sonomaan saavutti vihdosta viimein Millan Friscossa…
Ai niin, mahto Valet hiukan ihmetellä meidän musiikkimakua, kun nouti meidän biilin tallista. Siihen malliin meinaan soi Kai Hyttisen Dirlandaa autossa kun Valet sen meille luovutti =)Frisco on nyt nähty. En usko et sil on mulle enää paljo tarjottavaa...
Joku viisas joskus sano et San Francisco ja autot ei sovi yhteen. SO TRUE!! Mikä onkaan ihanampaa kuin mäkinen kaupunki oikeestaan pelkillä yxsuuntasilla varustettuna? Noh onnex edelleenkin saan pitää lempinimeni kävelevä navigaattori, sillä believe it or not osittain taidolla osittain tuurilla (suhde 90% taitoo 10% tuuria) löydettiin suorin reitti hotellille ilman et oltas vaarannettu muuta liikennettä tai eksytty kun sokeat Blondit pimeessä. Tosin sen verran sydämentykytystä toi liikenne aiheutti, et heti kun päästiin ekan hotellimme pihaan (meil oli kax eri hotlaa Friscossa) saatiin auton varashälyttimet soimaan reippasti ja sen säestyksellä yhteen ääneen selitettiin Valet parkkeeraajalle et oltas sille ikuisesti kiitollisia, jos saatas jättää auto sihen hotelliin molemmix öix. (Toi Ekin auton varashälytin on hiukan ihmeellinen. Saattaa alkaa soimaan vaikka auto olis käynnissä, jos joku avaa oven…tai sit kun oot jo sammuttanu auton ja avaat väärään aikaan oven niin iiiuuuuuuiiiiiuuuuu, tai jos oot ollu vähän aikaa auton ulkopuolella mut et oo lukinnu ovia ja meet sit avaan ne niin taas iiiiuuuuuuiiiiuuuu) Imeisesti näytettiin niin ressukoilta et se kiltti Valet oli vaan et kyllä käy (mielessä sillä varmaan vaan pyöri dollarin kuvat siitä kuinka maksamme itsemme kipeix yli $40/pv parkkimaksuja) ja hauskaa päivän jatkoa. Oon aina väheksyny Valet parkingia ja selittäny et se on laikoille snobeille, mut hei muutin mieleni, se on ehkä mailman ihanin asia!! Etenkin suurkaupungissa, missä tila on kortilla.
Hitto että mä rakastan mäkiä. Niitä on niiiiiin ihana kävellä ylös, ja alas ja ylös ja alas…Ja noita mäkiähän Friscossa riittää. Jos et omistat automaattiautoa etkä haltsaa mäkilähtöjä niin kusessa oot. (Ruma sana mutta kuvaa tilannetta parhaiten) Lisäx, mikäli taskuun peruutus ei oo vahvin alas, niin älä muuta friscoon ennen kun luovut kaarastas. Lisäx ihmisillä tuntu olevan joku aivan käsittämätön vimma päästä aivan välttämätää ajaan alas Lombard streetin väkkyrä kiemura osuutta. Hei how about a carousel ride? Oh well, minähän en voi niitä heppuja, jotka haluavat Lombard streetin nähdä, mitenkään arvostella, koska halusin aivan välttämättä sen itekin nyt nähdä kun se nautinto multa viime kesänä evättiin (enkä jotensakaan ollu päässy siitä faktasta yli vaan se kummitteli takaraivossa koko ajan)
Noh todettiin Millan kaa et paras tapa viettää jouluaatto on mennä vankilaan. Jep me oltiin sit yli 3 tuntia vankilassa jouluaattona, ja mentiin sinne suoraan kulkematta lähtöruudun kautta. Mutta nyt ei tartte alkaa soitteleen äiskälle huolestuneena et nyt se Sansu on hairahtanu kaidalle polulle ja sille tarttis tilata kurispalautus. Sillä se vankila missä me oltiin sattu oleen kuuluisa pahamaineinen Alcatraz, jonne me lautalla paineltiin. Millahan jääty heti ensimmäisenä melkein pystyyn kun lautalta ulos astuttiin ja säntäs suoraa päätä gift shoppiin ostaan turistihupparin. Puolustukses sanottakoot et se oli ihan pirun makee paita…
Meidän jouluateria oli sooooo goood. Pikanuudeleita. Ja illan ohjelma vielä parempi. Hitto ai et minkälainen Friscon yöelämä on!? Vielä kysytte!!! Kyllä se naapurusto siinä kuuden aikaan illalla pikkuhämärässä ihan jees kivalle näytti. Luit aivan oikein! Toi oli myöhäsin, mitä me oltiin ulkona. Ja nukkuun eksyttiin poikkeuksetta ennen Puolta yhtätoista. Ollaan mekin tultu vanhoix…Huono leffa, joka vilisi kuuluisia näyttelijöitä oli meitin jouluillan lätistyskohta ennen nukkumaan menoa. Mut don’t worry meillä oli oikeesti kivaa. Eikä aina tarvi olla ulkona bilettämässä jotta voi sanoo pitäneensä hauskaa.
Kun oli aika sanoa hyvästit San Franciscolle, sen sijaan et Milla olis laulanu I left my heart in San Francisco, se uudelleen sanotti sen biisin menemään, et I left my healt in San Francisco…Se flunssa, joka Miksalla oli ennen Suomeen lähtöönsä ja joka sitten tarttu muhun, mutta jonka jätin Sonomaan saavutti vihdosta viimein Millan Friscossa…
Ai niin, mahto Valet hiukan ihmetellä meidän musiikkimakua, kun nouti meidän biilin tallista. Siihen malliin meinaan soi Kai Hyttisen Dirlandaa autossa kun Valet sen meille luovutti =)Frisco on nyt nähty. En usko et sil on mulle enää paljo tarjottavaa...
posted by Sansu at 12:42 AM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home