Itsepäinen, itsenäinen Sansu....eikun siis Suomi!

Eilen oli taas Suomen itsepäisyyspäivä. Suomi on ollut nyt itsepäinen 89 vuotta (Minä vasta 24,5 v). Ai et mistäkö tien ton, (joo joo en ehkä hei osaa laskee 2007-1917, koska mun matikallani tosta tulis 284...) Oikea vastaus on et tuolla pöydällä lojuvasta kutsukortista Suomen Konsulin luo pienelle kutsukäynnille, mikä siis oli eilisen illan ohjelma. (Ei, siinä kutsussa ei lukenu mun viehättävää nimeeni, vaan siinä komeili hienosti Miksan nimi, mut hei, & guest on käytännössä katsoen melkein mun nimeni, eli ei viittitä kiinnittää huomioo tollasiin kauheen epäoleellisiin pikkuseikkoihin ...) Jep olihan se sen kaverin talo iiiiiiiiso, mut kamalan rumia tauluja oli sit menny sinne seinille iskeen. Noh eihän kaikilla tietenkään voi olla hyvä maku taiteen suhteen, ei edes mulla =).

Joku ois voinu sanoo et kuivat bileet, mut olihan se kiva tepastella parin sadan ihmisen keskellä keistä ei ollu mitään hajua keitä ne oikeen oli, mut varmasti jollain tavoin merkittäviä kun kerran sinne asti olivat pääseet. Tai no valehtelin, tunsin/tiesinhän mä sieltä about 10 henkee...ihan hyvä alku sanoisin. Mut niinkun ihmisistä, joihin en ollut enemmin törmänny, mut tajusin kuiteskin keitä ne oli, oli sit tasan 2 kpl. Iiro Seppänen ja Vera Jordanova ja that's it. Mut hei minkäs mä sille voin jos nää muut ei oo pyöriny tarpeex usein lööpeissä, jotta ne vois tunnistaa...Ai niin siis joku ois voinu sanoo et illan kohokohta olis se ilmanen baari, mut kirjaimellisesti katsottuna se kuiteskin oli ehkä duudsonin irokeesi. Irokeesi ja puku, jep selkeesti Suomen itsepäisyyden juhlistamista! No mikäs oli meikäläisen illan kohokohta? (Joo just se mitä nyt ajattelitkin...) Noh siellä kun oli eräs herra X, joka on käyny toimistolla useempaankin kertaan, mut ei sitten tunnistanu kuiteskaan et kuka mä olin, vaik on ihan kyllä puhunukin mulle (muutenkin kun vaan puhelimessa..). Ihanaa et mä pystyn naamioitumaan mun super Sansu rooliini ilman trikoopukua ja maskia. All I need on kiharat hiukset ja siistimmät vaattet. How wonderful. Ton tapauksen voittaa vaan Jussi abiristeilyltä, joka yritti ihan pokalla tulla iskeen ja heittään läppää, joka sit kutistu siihen et toteen tuntevani sen kaikkien niiden 6 yhdessä vietetyn vuoden jälkeen samalla luokalla ala-asteella, plus Kangasalan historian pisimmällä riparilla. Hmm..makes u wonder, et paljonko ihminen voi oikeen muuttua ajan saatossa, kun toiset ei enää tunnista. Tosin tässä tapauksessa toi on vaan jättikokonen pinkillä kirjotettu plussa merkki, koska mun ala-aste aikaisesta minästäni ei todellakaan tartte mitään muistaakaan.

Itse asias eräs nimeltämainitsematon henkilö, on jo ehtiny tyypittään mun elämäni kolmeen aikakauteen (Ei ne EI ole jurakausi, kivikausi ja I hate golf courses kausi...). Oli lähes muinainen aikakausi ennen leedersaikoja, sitten mahtava leaders aikakausi ja nyt vielä postleeders aikakausi (kaikille tyhmemmille suomennettakoot et leedersin jälkeinen aikakausi). Ja jos multa kysytään, ajan Elk. (ennen leeders kautta) voidaan pyyhkiä rätillä putipuhtaax ja antaa nuijanukutus kaikille niille, jotka kehtaa mennä mainitsemaan muistavansa jotain meitsin elämästä pikku lörpöttäjänä (älä vaan kysy et mikä sit muka nyt oon), leedersaikakudesta suurimman osan voi jo antaa pysyä julkisena tietona ja kehtaan myöntää ehkä 50% ton ajan tekemisistäni omiksi touhuikseni ja loput 50% sit mun daijun kaksoissiskoni häslingeix. Mutta Jlk. (jälkeen leederikauden) ihmiset saakin jo sit muistaa mut ihan vapaasti.