Sunday, January 14, 2007

In a Galaxy far far away...

Kuinka moni tietää, mikä on Los Angeles Galaxy? AIVAN! Joten mitä kertoo se, et huippujalkapalloilija siirtyy pelaan kyseiseen ”never heard of” seuraan…Jo on alamäki Beckhamillekin alkanut. Vaikka totuus mitä luultavimmin on, et Victoria haluaa nyt leikkiä pikku California housewifea best friend Katiensa kanssa ja yhdessä hengailla Rodeolla Pretty womanin jalanjäljissä tuhlaamassa miestensä rahoja minkä kerkiävät. Mikä tätä faktaa tukee vielä vahvemmin on fakta, et Beckhamit kyllä haeskeli alux kämppää täältä meitsin citystä Beverly Hillsisstä Katien ja Cruisen naapurustosta, mutta nyt sit eukko on todennukin haluavansa muuttaa Newport Beachille. Kaveri on ehkä kattellu hiukan liikaa OC:ta…

Toisinaan ihan uskomattoman pikkusista asioista voi tulla hyvälle tuulelle. Kuten esim. pikku iltakävelystä. JEP! Luit aivan oikein. Minä nautin kävelemisestä. Tein mukavan pikku lenksun viime perjantaina neighbbourhoodissa. Tuijottelin näyteikkunoita, hihittelin söpöille somiste kananmunille, joille oli laitettu aurinkolasit, ihailin $600 kimonoo, käsitin et Beverly Hillsissä alkaa oleen varmaan liikaa kiireisiä ihmisiä joilla ei oo aikaa siihen ah niin rasittavaan toisen puoliskon etsiskelyyn, koska joka helkkarin kulman on vallottanu mainoskyltti, ”Single? www.Beverlyhillsmatch.com” (tai sit toi on vaan rankaa vittuilua meikäläiselle, koska meijän työpaikan ulkopuolellakin on yx kyltti, thänks!) Uuuu…ja sit todistin pienen rakastavaisten riidan, jo toinen minkä oon päässy todistaan viime aikoina. (Tosin se toinen ei tainnu olla niinkään riita vaan break up) Ne tuntuu nyt jotenki vainoavan mua. Hmm…pitäsköhän mennä antaan konsultatio apua seuravalla kerralla…(Joo tällä kokemuksella varmasti epäilemättä…)

Ja kun mun cd soittimesta loppu patterit huomasin lauleskelevani itekseni (Milla vähän niinkun tyyliin,” …talking to myself in public and dodging glances on the train…”) mikä on outoa, koska kaikki jotka mut tuntee tietää et EN lauleskele julkisesti. Noh sit poikkesin kaupassa lukemassa lasten runokirjan pikku kilpikonnasta, joka haluaa olla kulman kingi, ja kaikkihan sen tietää mitä pikku äkäpussikilppareille, jotka haluu olla ykkösiä oikeen käy…jep ahneella on PIIP loppu. Mut se tarina oli kovin opettavainen ja oli nuorentanu mua niin paljon et takasin kotikadulle päästessä huomasinkin et mun teki mieli pomppia sellasia ihme hyppyaskelia, mitä Marjatta Tiitolan liiksatunnilla joutu aina joka välissä heitään…(Girls u know what I’m talking about…Etenkin jos ikinä olitte pikkuplikkoina päästänne niin sekasin et olitte liittyneet Kangasalan naisvoimistelijoihin…)

Mut mitä tästä hienosta lenkkistoorista opimme? Maailma on täynnä kaikkia ihania pikku yksityiskohtia, kun vaan viittii avata silmänsä. Joten ei öppna dörren vaan öppna ögarna!! Eller hur?

0 Comments:

Post a Comment

<< Home