Kirjoitettu 4.2.2007

kaikki loppuu aikanaan. Jokaisella lauseella on piste, eikä ketsuppikaan ikuisesti riitä, joskus sekin tuubi tyhjenee. Noin on käymässä myös tälle satusivulle meikäläisen magical elämästä starojen ja silikooni implanttien Los Angelesissa. Mä istun ulkona auringossa, lämpöä n.+25c ja päässä pyörii repeatilla Pinkin uus biisi ”I’m not here for your entertainment…” Voisin huonomminkin blogini pättää.

Eilen oli läksiäiset, veny sitten aamutunneille. Ohjelmassa oli pikkusen alkoholia, pikkusen what the f*ckia, ajanviettoa ihanien ystävien kanssa ja paljon kuolaa kaikkialla. (Joo, not me! En nähny Orlando Bloomia, Prison Braken Michaelia tai Josh Duhamelia, millonka lopputulos olis ollu kylläkin varmasti sama määrä kuolaa kun mitä nyt nämä 3 isoa hauvaa tuotti ) Oltiin Heikillä ja Marcellolla Hillseillä ja sen jälkeen jossain kiinalaiselta kuulostavassa menomestassa, jonka jälkeen vielä jatkoille takasin Heikille hillumaan aamun varhiastunneille asti. Ja koska kaikkea jännittävää kuuluu elämään ja etenkin läksiäisiin, niin saatiinhan sitä kohtaus sen menomestan edustallakin sit loppujen lopux. Joku kaveri rääkäs kauheeseen ääneen yht äkkiä, et ”He has a gun!!” ja porukka alko paineleen pakoon ja suojautuun matalax. Eli siis päästiin melkein ammuskelukohtaukseen osallisex. Vain ase puuttui. Mut hyvin porukka sen tollasena kuivaharjottelunakin vetäs…Hyviä suojautumisia ja kyykistelyjä oli..

Noh mitkäs fiilikset nyt sit on kun tää maa jää neljättä kertaa taakse? (kauhistus sentään, mä oon asunu tässä maassa jo yhteensä 2 vuotta!! How the heck did that happen…) Sanottaisiko, että on hankala jättää joitain asioita taakseen. Asioita, jotka on saanut sut hyvälle tuulelle, ja toisinaan huonolle tuulelle, mutta ovat olleet asioita jotka on antaneet sisällön sun päiviin. Kummallista miten tietyt rutiinit on muodostunu ja kun palaa sinne synkkään suomeen voi tuntua oudolta kun ne kaikki on suddenly gone. Ja karu tosi faktahan on, et mä oon aina inhonnu lähtöjä, mutta ikävä kyllä jos ei koskaan lähde ei myöskään koskaan pysty palaamaan. Toisinaan etäisyys tekee hyvää, toisinaan se tuhoaa. Kaikki riippuu määrästä, asiasta ja omasta tahdosta. Toisin sanoen kun täältä nyt lähden niin voitte laittaa rahanne likoon sen puolesta, et varmasti tulen vielä takasin. Sooner or later, one way or another. Eli jos kukaan koskaan tarttee yksityistä LA guidee, niin tiedätte mistä mut löytää!

I’ll be back in town 1.3. Oon pari päivää Treella tyhjentämässä porukoiden jääkaappia(joo joo tiedetään et asun Kangasalan puolella mut vaivaisen 100 metrin päässä Treen rajasta so what's the difference…), hakemassa mun miljoonat teettämäni valokuvat ja koluamassa vaatteeni ja kamani autiomökistä jonka jälkeen suuntaan nokan kohti kaakkoa ja Jyväskylä cityä. Eli see ya guys soon!!

GOODBYE AND GOOD NIGHT!Eskola poistuu estradilta...