Hoitoaineholisti(ko)?

Mä järkytyin tänään suihkussa! Ei, mä en löytäny ekaa harmaata hiusta, vaikka varmasti aihetta oliskin ollu vuosien varrella moisia saada. Ei, meillä ei luikerrellu iilimatoja suihkun seinillä tai mustaaleslee lattiakaivossa kyttäämässä koska pääsee puraseen. Yksin kertasesti totesin vaan, et mun hoitoaineeni on melkein loppu!! Joo so what’s the big deal, ha? No se et ostin ton hoitoaineen samaan aikaan kun sen supersäästökoko Sothern Comfortini ja ne on kulunu samaa tahtia!! Ja hei toi hoitoaine pullo on pikkasen pienempi, plus ei todellkaaan normaalisti ei kulu tota vauhtia. Hei siis mä en ihan oikeesti rehellisesti ees muista koska oon viimex ostanu hoitoainetta tota viime kertaa lukematta. Nyt siis herääkin kysymys. Käytänkö mä nkyään liikaa hoitoainetta vai Socoo…..Tosin Socon nautiskelussa mulla on ollu paljon frendejä auttamassa, mut kukaan tuskin on salaa lainannu mun Shampagne-strawberry hoitoainettani. Hmm…toisaalta Henkka viipyy ainaa suihkussa epäilyttävän kauan….

Milla oox sä pyytäny ketään kahville!? Joo sama täällä!! Voi vehje, Hei come on uskottiix me oikeesti et me toteutettas toi? What the heck is our problem…=) Mut yo, ollaan joulu yhessä eli se on sit Frisco ja jouluheilat I suppose…Musta se kuulostaa hirveen hyvälle suunnitelmalle. Seistään kato jossain risteyksessä kartan kaa ihan Hoo moilasena (hey been there, we’ve done that et onnistuu, nyt ei tartteta ees lauttaa…)ja sit kysytään joiltain kundeilta apua ja sit heitetään et ”you were so helpful, let’s go and get a cup of coffee….” Toimiskohan toi Milla? Ha ? Better ideas?

Joskus sitä eksyy miettiin et mitä jos…(Ai et joskus vai…kun vaan oliskin ainoostaan joskus...) Kuten esim. et mitä jos en ois koskaan tavannu Holopaista niin en ois oppinu käyttään alkoholia oikein…tai väärin, riippuen kenen kantilta katsoo. Plus en ois ikinä tavannu maailman parasta mökkikekkeri porukkaa tai päätyny Kiikan lähibaariin tsiikaan sen hopeisen toppasaappailla varustetun hemmon karaoke-esitystä juhannuksena. Tai jos Miljan isantäperheessä ei ois ollu psykoo ranskalaista lasten piirrustuksia näpistelevää aupairia St.Louisissa niin en ois koskaan tavannu Miljaa enkä ois ikinä eksyny opiskeleen Jyväskylään ja sit mulla olis puoli elämää (tai oikeestaan koko elämä) jääny elämättä kun oisin missannu maailman ihanimmat kaverit ja kaikki ulkomaan episodini ja oisin varmaan päätyny jonnekin Ikaalisten perukoille kaikkien maatalonisäntien keskelle ja ostanu minisian. Elämä on ihan liikaa pieniä sattumia täynnä, jotka kuljettaa eteen päin. Mix siis suunnitella sitä liian pitkälle?