Matkailualan ammattia haeskellessa...

Tiedetään, tiedetään et musta ei oo kuulunu vähään aikaan. Mut hei kuka ikinä on ees huomannu moista? Let’s face it, oon updeitannu tätä blogia muutenkin ehkä ihan liian tiuhaan tahtiin. No mitä sitten on ehtiny tapahtuun meitsin pikku maailmassa näinä hiljaisina aikoina?

Joo no oon esim. jotenkin kummasti muuttunu joxkin helkkarin henk.koht assistentix, jolle laitellaan tekstareitra aamu seiskasta ilta kasiin muutellen ennalta sovittuja kuljetuksia. Kiva, kuvitteleex ihmiset et muistan kaikkien kuljetufirmojen numerot ulkoo kun oon jo kiltisti kotona rentoutumassa rankan työpäivän jälkeen litra jäätelöö nenän alla kupissa!? Mut hei koska oon ihana asiakasystävällinen loisto matkailualan ammattilainen, niin kyllähän mä nyt muutokset hoidan aamuin illoin ja saan sit ihanat hyvänyön toivotukset palkax. Män I love my job. No onhan tästä nyt oppinut jotain, meitsistä ei sit tuu mitään personal travel planneria jollekin hemmetin bisnesheebolle, ainakaan jos palkka ei oo muy bien...

Tosin oon kyllä aina aikasemminkin muuttanu mieleni urasuunnitelmista . Esim kolmen vanhana Kolmådenin reissulla, missä tapahtui myös minun kuuluisa buffaloiden syöttökeikka (hei come on ei kolmen vanha lehmäfani nyt voi erotta buffaloo ammusta, et totta kai maalaistyttönä painelee aidan yli viemään "ammulle" ruohoo…DAAH!!) mä olin jo orientoitunu matkailualaan ja toimin matka-vekan maskottina höpötelleen siellä edessä mikrofoniin varmastikin hirveen sulosia juttuja. Samoihin aikoihin en myöskään vielä hävennyt laulaa julkisesti, koska hoilottelin hirmu kivoja lasten kipaleita muiden matkustajien kidutuksesksi. Tosin en sillon hävenny varmaan kauheesti paljon muutakaan, koska kaikki tämä bussin edustassa tapahtuva viihde oli täysin topless hommaa, sillä eihän kuumana kesäpäivänä tarvi kun söpöt pitsirimpsu alkkarit. (Okei mä en just julkisesti paljastanu pommppineeni puolialasti turistibussin maskottina hämähämähäkkiä loilotellen…Toivon mukaan musta ei tuu koskaan julkkista koska pressi varmasti rakastaa tälläsen loan löytämistä…Oh well, niin kauan kun en kerro toimineeni tällein parikymppisenä yläosattomana matkanjohtajana pitkialkkareissa, niin kaikki on ehkä viel ihan suht hyvin…) En itse asias ainoostaan viihdyttäny ton bussin muita matkustajia vaan laitoin yhden niistä jopa poraamaan harva se minuutti. Mikä ikävintä se oli mun matkaseurani Satu, joka oli sit niinkun otettu mukaan mukamas leikkikaverix. Tais päättyä juttu niin et meitsi sit leikki sillä ja se sai traumat matkastaan...Näinä päivinä en ehkä laittas mun turistibussillistani itkeskeleen...Kait...