Paina nappii...STOPPI NAPPII!!!
Sitä sanotaan, että Jenkit on työnarkomaania kansaa, joka ei tajua lähtee kotiin kun aurinko painuu mailleen ja kaikki normaalit vaihtaa vapaalle. On pakko vaan tehdä, tehdä ja tehdä kunnes on burnoutin ja hulluuden partaalla ja voi haastaa jonkun oikeuteen kun sit huonolla tuulella loppuun palaneena kaupassa kompastuu apaattisena omaan kengännauhaansa ja saa mustelman.
Niin usein kun oonkin tollasille pelleille naureskellukin, niin kummasti vaan huomasin samoihin uomiin sulautuneeni tässä kummassa maassa ja löysin itteni raahautumasta tänään töistä kotia kohti kello 20.45. Eilen taisin olla ajoissa ja painaa kotioven kiinni selkäni takana siinä kaheksan pintaan. Nyt ei sit aleta kuvitteleen et mua pakkoruoskitaan täällä töihin kun vneuvostoliittolaisissa kommuuneissa aikoinaan. Päinvastoin. Joka päivä kello 17 kun päivä oikeesti olis pulkassa joku kyllä huomaa huomauttaa ettei mun tartte olla toimistolla kyseisen kellonlyömän jälkeen. Mutta mua ärsyttää jättää jotain keissiä kesken, tai siirtää sitä seuraavaan päivään odottaan. Plus ah niin ihanan JAMK:in keksimät naurettavuudet kuten kehitystehtävät on joskus saatettava loppuun, eikä ne itekseen valmistu vaikka kuinka toivois aina kun tähdenlennon tai kuvan huonosti pukeutuvasta Britneystä näkee.(Mikä ihmeen Britney vertauskuva kompleksi mulle on muodostunu! Gosh, I gotta get out of this city…)
Uus harkkari tulee ens viikolla. Anteex mitä? Anteex kuka? Siis minähän oon se uus harkkari, siis mähän tulin just, nythän on joku syyskuun alku, eikö? Ihan ku joku olis painanu kyseisessä kuussa fastforwardia ja nää 5 kk ois hujatanu viikossa ohi. Okei kenellä se kaukosäädin on nyt!? Anna tänne tai paina rewindia. Mä en haluu lähtee ja mennä takasin kouluun. Please someone stop the time!!
Jokin aika sitten kehiteltiin kämppisten kaa sunnuntaiajelulla ideaa uudenlaisesta navigaattorista. Hei haloo kuka haluaa tylsän äänen kertoon et sun tartte kääntyä 600 metrin päästä oikealle. Ja sit kun dorkana missaat sen käännösen niin se vaan kiltisti antaa sulle uudet ohjeet. Hei that’s oldfashioned. Kuinka cool ois uus asenne navigaattori, jonka voit ostaa erilaisilla aksenteilla ja murteilla varustettuna. Kuvittele et kuulet sirpakan naisäänen sanovan et ”aja sie ukko kuule poronkuseman verran etiäpäin ja hei vedäx sit sen jälkeen seuraavast risteyksest vasuriin... eikun siis siihen toiseen vasuriin…” tai ronskin miehen toteavan missattuas käännöksen et ” no kuin v***n vaikeeta se voi olla! Mä annoin sulle selvät ohjeet ja sä idiootti ajelet kun ämmät ja meet missaan koko risteyksen!”
Noh nyt oon sit siirtyny tosta neavigaattori ajatuksesta eteenpäin ja alkanu kehitteleen what I call innovative global tourism products. Eli mm. hotelli jossa voit valita ennakkoon miten sua tullaan sisään tsekatessa kohteleen. Vaihtoehtoina mm. laulava vastaanottovirkailija, vitun töykee vastaanottovirkailija, super flirt vastaanotovirkailiija sekä useiden suosikki vastaanottovirkailija joka puhuu ja ymmärtää vaan ja ainoastaa koreaa ja twistaa samalla kun koittaa selvitää kuka oot ja mihin huoneeseen oot menossa. Ton lisäx me Ekin kaa avataan ravintolaketju nimeltä Sitä EI saa mitä tilaa, missä anything is possible. Toisin sanoen kun tilaat Teen voit saada viskia, koska ne on samanväristä, ja sama pätee mm. cokikseen ja kylmään mustaan kahviin. Tarjoilijat puhaltelee purkkapalloja ja puhuu kännykkään ottaessaa tilauksia ja saattaa olla et ku tilaat kanaa ja lohkoperunoita sun lautaseltas löytyy pahvinen kanankuva, joka pitää kotkottavaa ääntä ja ne perunat raakoina lohkoina. Sit kun yrität valittaa tarjoilijalle, se totee et "no dorka tee ruokasi ite", jonka jälkeen joutusit sit raahautuun keittiöön valmistaan annokses supertarkkailevan ärsyttävästi koko ajan ohjeita seläntakaa antavan kokin valvonnassa (Milla, any flashbacks meitin keittiöstä? Joo hei leikkaa enemmän salaattia…pese sit se salaatti…voix pilkkoo niit tomaatteja vähä pienmmix…älä laita sitä siihen kulhoon…)
Sitä sanotaan, että Jenkit on työnarkomaania kansaa, joka ei tajua lähtee kotiin kun aurinko painuu mailleen ja kaikki normaalit vaihtaa vapaalle. On pakko vaan tehdä, tehdä ja tehdä kunnes on burnoutin ja hulluuden partaalla ja voi haastaa jonkun oikeuteen kun sit huonolla tuulella loppuun palaneena kaupassa kompastuu apaattisena omaan kengännauhaansa ja saa mustelman.
Niin usein kun oonkin tollasille pelleille naureskellukin, niin kummasti vaan huomasin samoihin uomiin sulautuneeni tässä kummassa maassa ja löysin itteni raahautumasta tänään töistä kotia kohti kello 20.45. Eilen taisin olla ajoissa ja painaa kotioven kiinni selkäni takana siinä kaheksan pintaan. Nyt ei sit aleta kuvitteleen et mua pakkoruoskitaan täällä töihin kun vneuvostoliittolaisissa kommuuneissa aikoinaan. Päinvastoin. Joka päivä kello 17 kun päivä oikeesti olis pulkassa joku kyllä huomaa huomauttaa ettei mun tartte olla toimistolla kyseisen kellonlyömän jälkeen. Mutta mua ärsyttää jättää jotain keissiä kesken, tai siirtää sitä seuraavaan päivään odottaan. Plus ah niin ihanan JAMK:in keksimät naurettavuudet kuten kehitystehtävät on joskus saatettava loppuun, eikä ne itekseen valmistu vaikka kuinka toivois aina kun tähdenlennon tai kuvan huonosti pukeutuvasta Britneystä näkee.(Mikä ihmeen Britney vertauskuva kompleksi mulle on muodostunu! Gosh, I gotta get out of this city…)
Uus harkkari tulee ens viikolla. Anteex mitä? Anteex kuka? Siis minähän oon se uus harkkari, siis mähän tulin just, nythän on joku syyskuun alku, eikö? Ihan ku joku olis painanu kyseisessä kuussa fastforwardia ja nää 5 kk ois hujatanu viikossa ohi. Okei kenellä se kaukosäädin on nyt!? Anna tänne tai paina rewindia. Mä en haluu lähtee ja mennä takasin kouluun. Please someone stop the time!!
Jokin aika sitten kehiteltiin kämppisten kaa sunnuntaiajelulla ideaa uudenlaisesta navigaattorista. Hei haloo kuka haluaa tylsän äänen kertoon et sun tartte kääntyä 600 metrin päästä oikealle. Ja sit kun dorkana missaat sen käännösen niin se vaan kiltisti antaa sulle uudet ohjeet. Hei that’s oldfashioned. Kuinka cool ois uus asenne navigaattori, jonka voit ostaa erilaisilla aksenteilla ja murteilla varustettuna. Kuvittele et kuulet sirpakan naisäänen sanovan et ”aja sie ukko kuule poronkuseman verran etiäpäin ja hei vedäx sit sen jälkeen seuraavast risteyksest vasuriin... eikun siis siihen toiseen vasuriin…” tai ronskin miehen toteavan missattuas käännöksen et ” no kuin v***n vaikeeta se voi olla! Mä annoin sulle selvät ohjeet ja sä idiootti ajelet kun ämmät ja meet missaan koko risteyksen!”
Noh nyt oon sit siirtyny tosta neavigaattori ajatuksesta eteenpäin ja alkanu kehitteleen what I call innovative global tourism products. Eli mm. hotelli jossa voit valita ennakkoon miten sua tullaan sisään tsekatessa kohteleen. Vaihtoehtoina mm. laulava vastaanottovirkailija, vitun töykee vastaanottovirkailija, super flirt vastaanotovirkailiija sekä useiden suosikki vastaanottovirkailija joka puhuu ja ymmärtää vaan ja ainoastaa koreaa ja twistaa samalla kun koittaa selvitää kuka oot ja mihin huoneeseen oot menossa. Ton lisäx me Ekin kaa avataan ravintolaketju nimeltä Sitä EI saa mitä tilaa, missä anything is possible. Toisin sanoen kun tilaat Teen voit saada viskia, koska ne on samanväristä, ja sama pätee mm. cokikseen ja kylmään mustaan kahviin. Tarjoilijat puhaltelee purkkapalloja ja puhuu kännykkään ottaessaa tilauksia ja saattaa olla et ku tilaat kanaa ja lohkoperunoita sun lautaseltas löytyy pahvinen kanankuva, joka pitää kotkottavaa ääntä ja ne perunat raakoina lohkoina. Sit kun yrität valittaa tarjoilijalle, se totee et "no dorka tee ruokasi ite", jonka jälkeen joutusit sit raahautuun keittiöön valmistaan annokses supertarkkailevan ärsyttävästi koko ajan ohjeita seläntakaa antavan kokin valvonnassa (Milla, any flashbacks meitin keittiöstä? Joo hei leikkaa enemmän salaattia…pese sit se salaatti…voix pilkkoo niit tomaatteja vähä pienmmix…älä laita sitä siihen kulhoon…)
posted by Sansu at 10:56 PM
0 Comments:
Post a Comment
<< Home