Kultainen tähti

Viikonloppuna meitsi meni ja myönsi Miksalle kultaisen tähden. Kaikki te vähemmän fiksut jotka ette tie kun vaan papukaijamerkin, niin todettakoot et kultanen tähti myönnetään kaikille miehille, jotka on selvinny yli 5 tunnin keikasta mall:issa valittamatta. Jees aamu aikaseen startattiin ja kaveri oli ehtiny jo ostaan puoli mall:ia tyhjäx ennen kun mä olin ees löytäny viel mitään. ( No puoli mall:ia saattaa olla ehkä lievää suurentelua, mut siis pointti oli et mä en ollu ainoo joka osti jotain!!) Tulomatkalla poikettiin Wallmartissa ja siel oli kiva airhockey ja bilis pöytä, joita nyt oon koittanu manipuloida Mikkoo ostaan, koska mun mielestä tää Clifton Wayn ”poikamiestyttöboxi” tarttis aivan absolutely sellasen pelipöydän tohon meitin tilavaan olohuoneeseen!! Plus eihän siihen tartte heittää kun vaan levy ja pöytäliina päälle ja TADAA, se on ruokapöytä! Siis that’s what I call järkevästi sisustamista…Samalla Walmartin keikalla jäi käteen Chris Daughtryn (joku saattaa American Idolsista tunnistaa..) uus cd ja okei, mä myönnän se on kohta ehkä jo loppuunkulunu….Mut minkäs teet kun on niin hyvä levy. Ois tehny huonomman jos ei ois halunnu ihmisten jäävän koukkuun…

Tossa onkin jo alla ollu kuvasatoo Sunnuntain prätkäreissusta. Oli ihan hauskaa käydä ajelemassa parin muun hepun kaa tuol Santa Monican vuorilla. Meitsi on edelleen ihan myyty niistä maisemista. Mix Suomessa ei voi olla vuoria…

Ja kaikki te jotka ootte odottanu et kommentoisin jotain jostain viime keskiviikkosesta dinner & movie combinationista jonkun miespuoleisen hemmon kaa, niin sanotaanko et se vaihtu viime hetkellä movie & spanish bingo yhdistelmax. Leffa oli oikeestaan aikas hyvä. Sisalsi heroiinia käyttävän vaarin, jota lopulta kuljetettiin kuolleena lakanaan käärittynä peräkontissa (kun se oli ensin siis heittäny veivinsä ja varastettu sairaalasta ikkunan kautta jottei sitä vietäs ruumishuoneelle…), gay pornolehtiä, vanhemmat, jotka unohti lapsensa huoltoasemalle ja pullukan pullonpohjalaseilla varustetun tytön joka pääsi missikisoihin ja esitti siellä talent osuudessa vaarinsa opettaman stripahtavan tanssiosuuden Mc Hammerin musiikkiin can’t touch that. Spanish Bingo tietysti herättää monen mielessä kysymyksiä, joihin ei välttämättä ole vastauksia. Mutta siis Andrewn jollain kaverilla oli synttärikekkerit ja siellä sitten pelattiin bingoa sellasilla espanjankielisillä sana-kuva korteilla. Kuulostaa ehkä hiukan lastenkutsuilta, mut oli oikeestaan ihan jees kivaa ja opin ehkä yhden uuden sanan espanjaa, jota en siis tietenkään nyt enää voi millään muistaa…Himpessäkin olin jo melkein kotiintuloaikaan, eli 2 am…

Hei sehän olen minä, pyörien keskellä. Kaikkiin paikkoihin mäkin ajaudun...and I'm loving it!

Tässä olis sunnuntaisen ajelulenkin taukopaikka, mis ehkä muutama muukin kuski oli ajatellu pysähtyä...

Tähän kuvaan olis aivan tosi loistava lisäillä sellasia ajatuskuplia...kaikilla on just suorastaan sellanen ilme et olis pakko laittaa epämääräsiä ajatuksia =) Jep täs on meitin koko prätkäjengi sunnuntai ajelijoita

Joo oli siella ehkä pari pyörää....

Hoitoaineholisti(ko)?

Mä järkytyin tänään suihkussa! Ei, mä en löytäny ekaa harmaata hiusta, vaikka varmasti aihetta oliskin ollu vuosien varrella moisia saada. Ei, meillä ei luikerrellu iilimatoja suihkun seinillä tai mustaaleslee lattiakaivossa kyttäämässä koska pääsee puraseen. Yksin kertasesti totesin vaan, et mun hoitoaineeni on melkein loppu!! Joo so what’s the big deal, ha? No se et ostin ton hoitoaineen samaan aikaan kun sen supersäästökoko Sothern Comfortini ja ne on kulunu samaa tahtia!! Ja hei toi hoitoaine pullo on pikkasen pienempi, plus ei todellkaaan normaalisti ei kulu tota vauhtia. Hei siis mä en ihan oikeesti rehellisesti ees muista koska oon viimex ostanu hoitoainetta tota viime kertaa lukematta. Nyt siis herääkin kysymys. Käytänkö mä nkyään liikaa hoitoainetta vai Socoo…..Tosin Socon nautiskelussa mulla on ollu paljon frendejä auttamassa, mut kukaan tuskin on salaa lainannu mun Shampagne-strawberry hoitoainettani. Hmm…toisaalta Henkka viipyy ainaa suihkussa epäilyttävän kauan….

Milla oox sä pyytäny ketään kahville!? Joo sama täällä!! Voi vehje, Hei come on uskottiix me oikeesti et me toteutettas toi? What the heck is our problem…=) Mut yo, ollaan joulu yhessä eli se on sit Frisco ja jouluheilat I suppose…Musta se kuulostaa hirveen hyvälle suunnitelmalle. Seistään kato jossain risteyksessä kartan kaa ihan Hoo moilasena (hey been there, we’ve done that et onnistuu, nyt ei tartteta ees lauttaa…)ja sit kysytään joiltain kundeilta apua ja sit heitetään et ”you were so helpful, let’s go and get a cup of coffee….” Toimiskohan toi Milla? Ha ? Better ideas?

Joskus sitä eksyy miettiin et mitä jos…(Ai et joskus vai…kun vaan oliskin ainoostaan joskus...) Kuten esim. et mitä jos en ois koskaan tavannu Holopaista niin en ois oppinu käyttään alkoholia oikein…tai väärin, riippuen kenen kantilta katsoo. Plus en ois ikinä tavannu maailman parasta mökkikekkeri porukkaa tai päätyny Kiikan lähibaariin tsiikaan sen hopeisen toppasaappailla varustetun hemmon karaoke-esitystä juhannuksena. Tai jos Miljan isantäperheessä ei ois ollu psykoo ranskalaista lasten piirrustuksia näpistelevää aupairia St.Louisissa niin en ois koskaan tavannu Miljaa enkä ois ikinä eksyny opiskeleen Jyväskylään ja sit mulla olis puoli elämää (tai oikeestaan koko elämä) jääny elämättä kun oisin missannu maailman ihanimmat kaverit ja kaikki ulkomaan episodini ja oisin varmaan päätyny jonnekin Ikaalisten perukoille kaikkien maatalonisäntien keskelle ja ostanu minisian. Elämä on ihan liikaa pieniä sattumia täynnä, jotka kuljettaa eteen päin. Mix siis suunnitella sitä liian pitkälle?

Kiitos, kiitos, kiitos, kiitos....

Thanksgiving on taas täällä!! On siis se aika vuodesta kun kaikki kalkkuna parat saa pyrstösulistaan kiinni pidelleen painella puskasta puskaan kaikkia nälkäsiä kiitollisuuden vimmasta kärsiviä amerikkalaisia pakoon. Noup, meillä ei ole jääkaapissa satakilosta jäädetettyä kalkkunaa jonka sisään kaikkee epämäärästä pitäs tunkee (Kuten Mr. Brean päänsä…) tai nastylta maistuvaa puumpkin pie:ta, karpalohillosta puhumattakaan. Mutta come on hei, kuinkas typerältä se nyt näyttäskään jos me huiput kaksi henkeä eli minä ja Mikko, Mikko ja minä (Henkka joka kotiutu viiden viikon redneck koulutuksestaan Tenneseestä eilen karkas heti jonnekin bileisiin eikä aio olla huomena maisemissa ja Eki huitas Miamiin…) täällä kasattas pöytä täyteen kaikkee ruokaa ja lausuttas periamerikkalaiseen tyyliin kaikkee maan ja stratosfäärin väliltä mistä ollaan nyt oikeen kiitollisia.

Noh jos mä kuitenkin nyt sit oon ihan vähän pikkiriikkisen vaik amerikkalainen ja heitän jonkun vaik 5 pikku juttua, mistä voisin olla kiitollinen:

1) Olen kiitollinen, koska…pesukone ei syöny mun favourite sukkaa vaan sen sukan josta en kauheesti edes pitäny.

2) Olen kiitollinen, koska…Vain joka toisessa Seiskassa on enää Matti ”mä en ikinä häivy julkisuudenvalokeilasta” Nykänen kannessa. Oon huippuonnellinen heti kun se on enää joka 7. seiskan kannessa…(Et kai sä vaan kuvitellu etten lue Seiskaa täällä…hey guess again..)

3) Olen kiitollinen, koska…Mun Soco pulloni loppuu kohta ja saan ostaa uuden Millan tulon kunniax.

4) Olen kiitollinen, koska…jollain muulla hörhöllä on varmasti vielä kovemmat paineet opparin aiheen keksimisen kanssa kun mulla ja se näkee joka yö kamalia painajaisia aivan liian avoimia kaula-aukkoja suosivasta eroraivon keskellä rypevästä Britney Spearsista, joka hokee sen korvaan kuinka sen tarvii keksiä aihe, löytää toimexantaja, tehdä tutkimus, ja naputella puolisen sataa sivua aiheesta napaten samalla vähintään nelosen ja kaikki tämä kolmessa kuukaudessa…

5) Olen kiitollinen, koska…. mun ei oo tehny pariin viime kuukauteen yhtään mieli heitellä lautasia. (Huom käytän tääl usein muovilautasia ja niitä heittekemällä kun vasta turhautuskin kun ei ne perhanat mee edes rikki!!!)

No niin eihän se nyt nin kauheen kivuliasta ollu löytää syitä olla kiitollinen. Tosin ihan kaikkien mielenterveyden säästämisex, en ala nyt tähän listaan mistä kaikesta voisin olla epäkiitollinen =)…Kuten tiedetään epäkiitollisuus maailman perii, joten koitan nyt vaan olla kauheen positiivinen ja ajatella pinkinpunasia ajatuksia ja kaikki on niin kivaa JEEEEEE...(Hmm...toi ei kuulosta yhtään multa vaan joltain ällöttävän psykolta "I love world & Tebbybears" hörhöltä, joka hyppelee niityllä kukkia poimien...)

Viime weekendiin mahtui myös Venäläinen juoppo ja harras kappeli...

Joo uus Bondi ei todellakaan ollu maailmoja räjäyttävä. Ihan jees joo, mut kokoajan tuijottaessa sitä so called Bierce Brosnanin korviketta tuli mieleen vaan jäätävän kylmä Venäläinen palkkamurhaaja joka aina päivän päätteex vetää pullon raakaa vodkaa ja hokee DA, DA. Plus mikä mun mielestä oli vielä kamalampaa (tää on ehkä hälyttävää, sireenit päälle…) Siinä ei ollu yhtäkään hyvännäköstä naista!! Mitä on tapahtunut!! Mistä lähtien Bondissa on ollu rumia naisia. Naisia jotka näyttää lumpuilta ja kuulostaa ihan miehiltä!! APUVA! Ei hyvin mee Bondin tiimilläkään…

Sunnuntai päivä tässä talossa alotettiin kuin hartaat uskovaiset ikään. Mentiin meinaan sitten kappeliin! Joo ei tartte hätääntyä, en oo suddenly löytäny Jeesusta ja alkanu opetteleen raamattua ulkoo ja levittään ilosanomaa. Raamattu tosin ei ole aivan täysin vieras käsite, sillä neljännellä luokalla tomerana tyttönä aloin lukeen kyseistä opusta ihan kympillä kun meillä oli opettajan kaa diili et jokaista luettua 100 sivua kohden sai yhden lakritsipatukan. Ahneena olentona tarkistin raamatun sivumäärän ja karkin kiilto silmissä laskeskelin helmitaulu suhisten paljonko namia saisinkaan sillä sivumäärällä. Ikävä kyllä en tajunnu miten hellevin kuivan opuksen olin valinnu, joten ei ehkä ollu mikään yllätys et siinä vaiheessa kun sivulla kolme vielä lueteltiin edelleen ihmisten nimiä kuka oli saanu kenetkin, niin heitin raamatun meneen ja siirryin hiukan viihdyttävämpään lukemistoon…Mutta siis takaisin asiaan. Joo kappeliin suunnattiin, ei hautajaisiin, eikä häihin vaan ihan turisti kierrokselle. Joo nyt sit varmaan kysytte et mitä oon tunkenu Miksan aamupalaan jotta saan raahattua kaverin vapaaehtosesti sunnuntai aamuna kappeliin sightseenille? (Vielä enemmän kysytte tota samaa kun kerron et se haluaa ens lauanatai aamuna lähtee shoppaileen päiväx ostarille, startti 9am…ja toi oli itse asias sen oma idea..) Mut hey kato ei aina tarvita välttämättä muuta kun mun aivan ihana seurani tietty ja sit ehkä se et oon tarpeex kauan nurissu et haluun tonne ja tunnetusti paras tapa tukkia naikkosten turpa on antaa niille mitä ne haluaa =)…Mut se oli oikeesti aivan ihana kappeli (vaik sen joku ruottalainen heepo olikin suunnitellu). Et nyt multa ei puutu enää kun vaan mies, hääpuku ja kakkuaineet ja tadaa meitsistä voidaan leipoa äärimmäisen huono housewife.

Perhanan peili ja 7 vuoden onnettomuudet!

Mä rikoin eilen aamulla peilin. Great, seittemän vuotta epäonnee sit suoraan putkeen, how wonderful. No ajattelin et kun kerran on nyt syy mix kaikki voi mennä päin persettä niin päätin lähtee treffeille, joita oon tekosyillä siirtäny jo sellaset vaatimattomat pari viikkoo. Järkeilin,et nyt, jos se Andrew olis ihan hirvee tai se sais musta ihan kamalan kuvan niin hey se ois vaan rikkinäisen peilin syy, nothing personal.

Noh lähtökohdat deitille oli mitä täydellisimmät. Tavattiin baarissa pariviikkoo sitten Miksan synttärilimusiiniajelulla. Ei ollu hajuakaan mikä sen baarin nimi mis tavattiin oli tai missä se edes sijaitsi.Se oli vaan baari X ja just siinä mihin se limusiini pysähty! Miltä Andrew näytti? hirveen hyvä ja varmasti olennainen kysymys. Mistä me oltiin puhuttu? ööööö Norja, Norja!! Joo jotain me norjasta ihan varmasti jutskattiin, mulla on vahva tunne tosta. Minkä ikänen Andrew oli? Noh voi olla et 19 voi olla et 42, tai ihan mitä tahansa tolta väliltä. Mitä Andrew tekee? Luulisin et muistasin jos se ois maininnu olleensa sarjamurhaaja…Mitä mä oon selittäny itestäni sille? Joo varmati kaikkee hirveen olennaista kaiken sen Ekin kaa tangon taivutteluiden ohessa…Mut hey no worry, muistan niinkin olellisen asian, kun et missä se istu siel baarissa, joten saatoin valokuvista locate sen takaraivon ja todeta et sil on tummat hiukset!! Hei hiukanko hienoo ja maailman paras lähtökohta deiteille. Okei, mun tarttee vaan löytää tumma kaveri ja kaikki menee hyvin =).

Alright olin kamalan fiksu ihminen ja pistin sen hakeen mut kotoo. Näin ollen ei haitannu kato ollenkaan etten muistanu kuinka Orlando Bloomin näkönen kaveri olikaan. Tosin joo nyt ei aleta lähetteleen mulle mitään bamfletteja siitä miten vaarallista on lähtee vieraiden miesten kyytiin kun ei ees tiedä toisesta mitään, sillä trust me mulla oli oma pieni bäckup plän tätä varten, mistä vaan Milla tietää ja toivon mukaan myös vaannoo ettei muille paljasta =) (Ei kato oo kiva jos muut kopioi…)Eli hei everything was under control vaik ei sille kuulostakaan.

Noh mulla oli itse asias kauheen hauskaa vaik en ookkaan varma laisinkaan et kerroinko samoja juttuja uudelleen kun sillon ekalla kerralla kun en niitä muista kertoneeni, mut senpähän on helvetti jos kuunteli ne kiltisti toistamiseen eikä maininnu mitään. Siis sen kaverin stoori on itse asias sama kun 90% muunkin hepun tässä unelmien kaupungissa. Kaveri on muuttanu tänne näyttelemisen perässä ja tekee nyt samalla töitä tarjoilijana. Ja ei ! Te ette voi ainakaan vielä tunnistaa kaveria yhtään mistään, ellette satu jotenkin ihmeen kaupalla saamaan suomen Verizon wirelessin tv- mainoksia…Mut tiivistelmänä kaveri oli Maroon 5 kavereilla Halloween bileissä, tunsi Marie Antoinetessa näytelleen jonkun tyypin ja viime viikolla tarjoili George Clooneylle kädet täristen. Joo ja laulaa kans. Kaiken lisäx sil on viel ihan tosi kiva ääni, ei niinkun Jope Ruonansuulla joka kans näyttelee & laulaa, mut ei niin kauheen kauniisti vaik sanat onkin osuvia.(Ootkos Outsa käyny Anun kaa osteleen Batistini pöytäliinoja viime aikoina, LOL tai vieläkin kuumempaa kamaa eli batistiini speedoja...) Jep kuulostaa tietty ehkä kornilta kuunnella kaverin biisejä cd:ltä ekoilla deiteillä, mut oh well so what. Plus ehkä tärkein tieto, se tykkää tikkareista. Ja meil on keskiviikkona dinner & movie combination. käskin sen valkkaan leffaan ja ilmotin vaan et It’s better be a good one.

Mut se siitä, mä lähen Miksan kaa katteleen uusinta James Bondia ja haukkuun miten se nykynen 007 ei siin oo yhtään bondin näkönen vaan ihan ku venäläinen Moskovan laitamilla asuva spurgu.. Casino Royale, here I come!

Triviaalia ja Soppaa

Eilisilta, trivialpursuit ja 3 kovaa kilpailijaa. (Voittajaahan ei tartte tietenkään kysellä, koska sehän olin automaattisesti minä…) Ja mikä olikaan illan hauskin kysymys. Vai pitäiskö nyt oikeastaan sanoo napakymppi kysymys? Noh tilannehan oli tämä: Mikko mennä pamautti nappulallaan pinkkiin. Eki nappas kortin ja esitti kysymyksen alueelta viihde. ” Mitä Erkki eli Eki-setä on kerännyt yli 40 vuotta?” Noh minä ja Mikko sitten tuijotetaan Ekiä, et come on, älä yritä änkee omia kysymyksiäs tähän peliin, et jos nyt vaan kiltisti lukisit sen viihdekysymyksen etkä yrittäs kusettaa ihan kympillä. Well Eki-setä ei yrittänytkään kusettaa vaan helkkari oli lukenut juuri sen kysymyksen, mikä viihteessä kysyttiin!!! Hei What are the chances!? Tossa pelissä on mitä….tyyliin kuusmiljoonaa korttia joissa yhtä monta kysymystä ja millä todennäkösyydellä Eki sai kysyä just ton Mikolta. Joo ei tartte olla ydinfyysikko tajutakseen ton hetken legendaarisuuden. (No mitä Eki-setä sit tosiaan keräili ei jäänyt mieleen, mut tällä kertaa se ei ollu kyllä mikään main pointtikaan…)

OOOOOOHHHHHH!! Toi oli mun eilinen huokaukseni keittiössä jumalaton virne naamala. (Ja taas ei sit mietitä mitä kaikkee keittiönpöydän äärellä voi puuhailla tollasia ääniä päästellessä!) Minä tein ehkä vaatimattomasti vaan maailman parasta jauhelihakeittoa. Luoja, että olin kaivannu sitä. Tosin aineksien hankkiminen meinas olla kinkkistä kun eräs demoni nimeltä Mikko ei meinannu ajan säästämisex kertoo mulle mistä päin kauppaa löytyy lihaliemikuutiot. (Kaikki jotka on ikinä jenkeissä käyny ruokakaupassa tietää mitä tarkotan ajan säästämisellä. Meidän jättisupersuuri Prisma on ehkä näille sama kun meille on lähikulman siwa, plus nää tykkää piilotella kaikenlaisia juttuja ihan ihme paikkoihi ja sellasille osastoille, minne ne ei ikimaailmassa todellakaan kuuluis… ) Niin Mikko vaan heitti kaupassa et etsi ja etene osastolta toiselle ja mä voin sit kertoo sulle et "lämpeneee, kylmenee…"riippuen siitä mihin suuntaan oikeesta osastosta painelet. No aloin sit oleen jo lähellä kayttäytyä kun kiukutteleva tenava, koska mun Ben& Jerry’sin taivaallinen Chunky Monkey jäätelöni alko sulaan kärryssä ja Mikolla meni ikuisuus ettiessä oikeeta pesuainetta ja jotain ihme rättejä meidän swifferiin (jota me ei muuten ite käytetä, koska sitä varten meitin huushollissa periamerikkalaiseen tyyliin käy siivoojat…) niin se sit välttääkseen mun kohtaukseni päätti kiltisti opastaa mut lihaliemikuutioiden luo.(jotka oli sit purkkiruokien vieressä, eivätkä lähelläkään mausteita mihin mä tai kuka tahansa hiukankin järkeä omaava yksilö ne olis änkeny)

Hei muuten Mika, jos satut tätä lukaseen, niin taas on osotettu miten pieni maailma on, koska mä tapasin täällä viime viikolla sun tuttujas. Outi (Annan kaveri ja Jukan tyttöystävä) joka on ollu sun luokallas Seinäjoella oli meillä poikkeemassa!

Mä oon aivan rakastunu Thanksgiving korttiin joka on mun työpöydälläni. (Joka oikeesti lähetettiin jostain hotellista Miksalle, mut kun se heitti sen roskiin niin mun oli pakko dyykata se sieltä. Alentavaa tiedetään, mut hei mitä sitä ei tekis söpön kortin eteen…) Siinä on teksti You got a stalker…ja kuva hätääntyneestä kalkkunasta. Joo ei ehkä kuulosta mitenkään speciaalilta tapaukselta, joka kannattas roskista kaivaa, mut se on oikeesti aivan ihana. (Plus siin oli sisallä selanen labyrintti juttu mikä piti ratkasta…)

Me ollaan kauheen aikuisia ja sivistyneitä tuolla töissä. Me ollaan nimittäin alettu kirjotteleen meijän pinkkeihin vessan seiniin kaikenlaisia juttuja, just niinkun yläasteella. Joo ja kaiki meni ihan jees, kunnes Mikko jotensakin sai sen kynän heitettyä vessan ikkunasta pihalle. Ei oo suostunu tarkemmin selitteleen mitä tapahtu, mut hmm..omituiselta kuulostaa tollanen suoritus (Ei voi olla totta! Muistin just mitä se Eki-setä keräili!!! Nimmareita!! Onpas muisti omituinen juttu, kuis se nyt yhtäkiä palas alitajunnasta, kun luulin etten rekisteröiny sitä vastausta ollenkaan. Ai niin Milla, odotin et noi olis kysyny et Mistä Juutalaiset löysi Adolf Eihmannin, et oisin saanu loistaa mut ei kun ei. Tosin viimex kun koitettiin loistaa tolla kysymyksellä Kaarle kolmessatoista huutelemalla vieraisiin pöytiin SocoColan ääreltä niin saatiin vaan nenillemme siltä hemmetin hyvännäköseltä kundilta, joka tiesi et missä Eihmann oli telotettu ja jonka Sami tunnisti Tapparan pelaajax…Et historian huomioon ottaen ei taida enää kannattaa loistaa sillä kymysyksellä... Tosin toi kysymys on kyl meitin frienshipin perusta ja kivijalka. Ihan samalla lailla kun äipän kotiviinikin.)

Joo taas on Eskola emäntä (kauheeta kun toi kuulostaa hirveelle) taas selitelly ja jaaritellu ummet ja lammet ja lumpukat et eiköhän tää ollu tässä. Ai niin KIITOS OUTI ja kumppanit postikortista jonka sain Nykistä. Hiukanko oli ihanaa saada postia (VINKKI, VINKKI, VINKKI) ja Anulle kans joka viitti raapustaa kirjeen. Ja By the way todellakin omituista et Hawaijin postilaitos ei erota Finlandia Guyanasta. Kaikille niille tiedox, jotkaei tajua pätkääkään mistä puhutaan, niin Anulle Hawaijilta laittamani kortti oli sit saanu hienon leiman et Missend to Guyana…Jees taas nähdään ettei suomi ihan oo maailmankartalla…

Stooria arkipäiväisistä asioista

No niin aika ryhdistäytyä ja kirjoittaa tänne kunnolla jotain. Hmm…miten voikin olla näin laiska fiilis…Eilen olin bussissa hullun miehen kanssa. Tai no sen hulluuden voi määritellä kait monella tapaa, mut ainakin Jyväskylän aamubussissa saisin varmasti katseita osakseni kun tunkisin afrikkalaiset heimovaatteet päälleni ja alkaisin jammaileen bussissa. Sit hokisin samaa kertosäettä aina tasaisin väliajoin ja demostroisin rumpuja käsiliikkeillä ja päästelemällä epämääräsiä äännähdyksiä. Ja totta kait mä kans huutelisin kommentteja ohilipuvasta maisemasta. Kuten vaik ”Hey that’s my spot! What are you doing in my spot. I could buy all that stuff from there…just all of it.” ja “That ain’t good”. Joo taidanpa kokeilla kun palailen maisemiin. Jyväskylä varautukaa! Ai niin ja hassuinta oli et toi kummallinen tyyppi haisi ihan irtokarkeille!!

Mikko on ollu viikon Nykissä, mä oon tehny töitä toisinaan kaheksaan asti illalla ja oppinu et nää jenkit on helvetin hätähousuja mitä ravintolavarauksiin tulee. Joo onhan se hyvä soitella ryhmän perään et kun niitä ei kuulu ravintolaan, vaikka niiden varauskin on vasta vartin päästä…Totta kai kaikki tekee varauksen vaikka kaheksax jos ne haluaa oikeesti mennä syömään kahtakymmentävaille kaheksan! Hei DAAH, järjen käyttö on sallittua!! Sitä ei lasketa myöhästymisex jos ei oo paikalla ennen varauksensa alkua!!

Oon kattellu tääl monenlaisia ns. attitude-paitoja, joissa on pieni sanoma kaikille rintamukseen epätoivosesti tuijottaville. Mullahan on kotona toki se ultimate favourite ” Hey I don’t care, THANKS!” paita, mutta siis noitahan ei oo koskaan liikaa. Itse asias naisten suurin ongelma elämässä on ehkä et vaatteita ei oo koskaan liikaa. Laskuja voi olla liikaa, typeriä naapureita voi olla liikaa, kumppanilla saattaa olla vanhanaikasia farkkuja, rumia hawaijipaitoja ja playboyta liikaa, appiukolla jouluna partavettä ja huonoja vitsejä liikaa, mutta vaatteita kenkiä ja laukkuja EI ole mahdollista olla liikaa. Ettäs sen tiedät. Joo niin nyt oon törmänny pariin varteenotettavaan slogan paitaan.

Näyte A) I don’t make mistakes, I date them.

Näyte B) I can please only one person a day. Today is not your day and tomorrow doesn’t look good either.

No joo noista mainioista vaihtoehdoista huolimatta menin sit kuitenkin ja ostin paidan, joka on varmasti tarpeellinen treffivarustuksen osa. Nimittäin jos alkaa tuntuun sille et se kaveri siinä vastapäätä on todella tylsä ja tympeä tapaus, joka on vielä huonompaa viihdettä kun vanhainkodin dementiaosaston Lailan nuoruudenmuistelut repeatilla, niin siinä vaiheessa voi heittää päälipaidan pois ( joo en yritä niinkun vihjasta et siit tulis vähän eläväisempi tapaus, kun vähennät vaan vaatteita, vaik sekin saattaa olla totta…) antaa sen tuijottaa sun t-paidan etumuksessa olevaa tekstiä ” I’m bored with you…” Niin eiköhän se sit siitä vähitellen tajua hilpasta takavasemmalle. Ai niin ups, eihän miehet tajua vihjeitä…Noh sit tarttee vaan sanoo et sori, toivon ettei mun ois tarttenu ottaa mun paitaani käyttöön, mut I am really bored with you so please don’t call me again before you have a life and something to say. Joo katotaan koska joudun ottaan paitani käyttöön. Sitä päivää odotellessa voin pitää sitä töissä ja toivoo et ne puhelimen toisessa päässä jaarittelevat Days Innin central reservationin väkisin autonvuokrausta hotellin lisäksi tyrkyttävät työntekijät on yliluonnollisia voimia omaavia ja näkevät sielunsa silmin mun tekstini….

Joo Ari (meijän koulusta, ja nyt tääl töissä meijän kilpailijalla) bussissa. On todella ruuhkaista kuten huomaat. Mut hei ei ainakaan hinnalla pilattu kyyti. Tosta meitin nurkalta Hollywoodiin 25 centtiä...

Kiinalainen teatteri. Ton edes on niit käden ja jalan jälkiä sementis, mut ne nyt ei näy kun noil oli joku juttu meneillään ja punasta mattoo kaikkialla...

Kaikkee sitä porukka tekee saadakseen tippiä. Haluisinpa nähä tän kaverin matkalaukkuostoksilla. Silleen et "joo laukku on sopivan kokonen kun mä mahdun siihen ja parit kalsarit kans..."

Vähän lisää Hollywoodia. Walk of fame, eli näät noi julkkisten tähdet tos maassa...

No niin kun tihrustat tarpeeksi niin näet taustalla vuorenrinteellä Hollywood kyltin, jonka alkuperänen ilmiasu muuten oli Hollywoodland. Ja kyllä yksi ihminen on tehnyt itsemurhan hyppäämällä H:n päältä...

Ja tässä kuuluisa Kodak teatteri, missä nykyään noi Oscarit jaetaan...

Joo onkos taas vähän sulkavampaa satoa ala eskola...Mun uudet aamutossut. Tulee vähän sellanen dancing with the stars fiilis näistä..

Miksan syndejen juhlistus kiekka...

Jees viime perjantaina sit juhlittiin suuren maailman tyyliin. Tilattiin musta pitkä kulkuväline, enkä puhu nyt mistään jumallattoman piiiitkästä rullalaudasta (eli longboardista, hei mä tunnen nää jutut, leikisti...) vaan limusiinista. Juotiin hieman (tai ehkä vähän enemmän) juhlajuomaa ja ilolientä ja paineltiin baarista toiseen juhlien Miksan 29-v juhlia. Nuorihan kaveri siis vielä on, vaik vanhax yritänkin välillä haukkua koittaen lieksoo kolmenkympin kriisiä ja paniikkia,mut vähän huonolla menestyksellä luojan kiitos... No illan aikana on ollut yhdellä sun toisella kamalan hienoja kehittäviä keskusteluja, joita ei onnex tartte vanhana muistella (eikä nyt hiukan nuorempanakaan unfortunately). Tuli siinä Ekin kaa hiukan tanssahdeltua ja taivuteltua muiden viihdytykseksi(kö?) ja lopulta päädyttiin Roosevelt hotellin uima-allas baariin, jonka pitäs olla yx must paikoista, jonne ei noin vaan painellakaan. No tietty oli hiukan hiljasempi perjantai tällä kertaa, mut tulipahan sekin nähtyä. Sit meitsi sai helkkarin hienon neronleimauksen ja päätti uhmata kohtaloaan ja pikku jalka ressukoitaan ja kävellä käpötteli Hollywoodista kotiin Beverly Hillsiin matkaa ehkä valehtelematta melki 10km. Tiedän, tuo on ollut ehkä mun top 5 päätöksistäni aikaslailla hätyyttelemässä ykköspaikkaa siellä "Idiot you shoudn't have done that" osiossa. Oh well tässä pieni kuvakollaasi illasta.

Ja tässä illan kulkuväline. Päihittää kamelin sanoisin.

Hei tsiikaa meil oli kiva minibaari meitin limousiinissa, nice ha?

Teretulemast pitkän biilin kyytiin!

Pertun kaa yhteiskuva limousiinin kyydissä. Kuvan teema TIA:n harjottelijoita vm. 2004 ja vm. 2006

Joo ja hauskaa riittää. Ollaan Santa Monicassa jossain baarissa...älä vaan kysy et missä. Mä juttelen taustalla jonkun Andrewn kaa...Varmaan oli kamalan henkinen keskustelu...

Hei sehän on joukko kuva miinus synttärisankari...

TIA:n edustava kolmikko, Mikko, Perttu ja Eki boy

Ekin ja Tapsan henkevä keskustelu...Tunnetta näyttää ainakin olevan pelissä =)

Joo älä vaan kysy mitä kuvassa tapahtuu...Villiä meininkiä kaarassa sanoisin...

Hollywoodin hotspot, eli Roosevelt Hotellin uima-allas. Tänne on normaalisti hankala päästä, mut nyt oli hiljanen ilta, plus se limousiinikaan tuskin haittas =)

Ja näin sitä sitten rentoudutaan Rooseveltin altaalla yöllä kello yksi...Tyylinäyte a la San Diegolaiset Tapsa ja Satu.

Marcellolla ja Heikillä...

No niin täs olis kavereille kuvia viime torstailta ku mentiin tsiikaan Heikin ja Marcellon sika ihanaa uutta asuntoo Hollywood Hilsseille. Vitsit mä oisin voinu muuttaa sinne aivan saman tien (luoja kun on niin monta paikkaa minne voisin aina muuttaa saman tien, pitäsköhän alkaa ronkelimmax...) Anyways, noi oli vähän niinku mIkon synttäreiden lä'mppärit, joten kakkua saatiin popsia poskeen. Toi Perttu noissa kuvissa on ex harjotteolija, joka täällä TIA:lla kortensa kekoon kanto joskus pari vuotta sitten. Fellow Restonomi reppana hänkin =)

Marcellon ja Heikin kotoo. Mikko piti tunkee kuvaan et saa hiukan perspektiiviä et minkä kokonen telkkarin pitäs oikeesti olla. Tahtoo tollasen!!!

Marcello, Perttu Miksa ja meitsi. Ja ai niin ei saa unohtaa kahta kuolaavaa hurttaa, joitten nimet ei oikeen jääny mieleen...Kamalan ystävällisiä kylläkin koittivat olla...

Perttu ja illan viinitarjonta. Noi ruokailupöydän tuolit oli niiiiiiin ihanat et jos ne ei ois painanu pauttiarallaa kahtasataa kiloo ja olleet meitsiä päätä pitempiä, niin kassiini olisin iskeny ja raahannu suomeen =) (Ai niin Perttu on yli 190cm et tsiikaa noiden tuolien kokoo siihen verrattuna...)

Ja tässä Mikko sitten puhkuu ja puhaltelee kaakkunsa kynttilöitä, ja Eki auttaa... Meillä töissä kun on tapana kato auttaa aina kaveria mäessä...

Meitin poppoo koti sohvalla ennen Halloween kemuihin lähtöö

Pelottavan näkönen kuski...Marcello Zombi

Joko a) hiukan hämillinne piru tai sit b) hiukan humalainen piru, hey where's the difference?

Mitäs me kämppikset...

Ja kuka meni sanoon ettei kaljatölkkiin voi muka pujeutua!? Mari ainakin voi..

Noita Riikka ja joku Turkkilainen sotamies...

Meitsi ja hmm...no sanotaax vaik et vamppi...

Matkailualan ammattia haeskellessa...

Tiedetään, tiedetään et musta ei oo kuulunu vähään aikaan. Mut hei kuka ikinä on ees huomannu moista? Let’s face it, oon updeitannu tätä blogia muutenkin ehkä ihan liian tiuhaan tahtiin. No mitä sitten on ehtiny tapahtuun meitsin pikku maailmassa näinä hiljaisina aikoina?

Joo no oon esim. jotenkin kummasti muuttunu joxkin helkkarin henk.koht assistentix, jolle laitellaan tekstareitra aamu seiskasta ilta kasiin muutellen ennalta sovittuja kuljetuksia. Kiva, kuvitteleex ihmiset et muistan kaikkien kuljetufirmojen numerot ulkoo kun oon jo kiltisti kotona rentoutumassa rankan työpäivän jälkeen litra jäätelöö nenän alla kupissa!? Mut hei koska oon ihana asiakasystävällinen loisto matkailualan ammattilainen, niin kyllähän mä nyt muutokset hoidan aamuin illoin ja saan sit ihanat hyvänyön toivotukset palkax. Män I love my job. No onhan tästä nyt oppinut jotain, meitsistä ei sit tuu mitään personal travel planneria jollekin hemmetin bisnesheebolle, ainakaan jos palkka ei oo muy bien...

Tosin oon kyllä aina aikasemminkin muuttanu mieleni urasuunnitelmista . Esim kolmen vanhana Kolmådenin reissulla, missä tapahtui myös minun kuuluisa buffaloiden syöttökeikka (hei come on ei kolmen vanha lehmäfani nyt voi erotta buffaloo ammusta, et totta kai maalaistyttönä painelee aidan yli viemään "ammulle" ruohoo…DAAH!!) mä olin jo orientoitunu matkailualaan ja toimin matka-vekan maskottina höpötelleen siellä edessä mikrofoniin varmastikin hirveen sulosia juttuja. Samoihin aikoihin en myöskään vielä hävennyt laulaa julkisesti, koska hoilottelin hirmu kivoja lasten kipaleita muiden matkustajien kidutuksesksi. Tosin en sillon hävenny varmaan kauheesti paljon muutakaan, koska kaikki tämä bussin edustassa tapahtuva viihde oli täysin topless hommaa, sillä eihän kuumana kesäpäivänä tarvi kun söpöt pitsirimpsu alkkarit. (Okei mä en just julkisesti paljastanu pommppineeni puolialasti turistibussin maskottina hämähämähäkkiä loilotellen…Toivon mukaan musta ei tuu koskaan julkkista koska pressi varmasti rakastaa tälläsen loan löytämistä…Oh well, niin kauan kun en kerro toimineeni tällein parikymppisenä yläosattomana matkanjohtajana pitkialkkareissa, niin kaikki on ehkä viel ihan suht hyvin…) En itse asias ainoostaan viihdyttäny ton bussin muita matkustajia vaan laitoin yhden niistä jopa poraamaan harva se minuutti. Mikä ikävintä se oli mun matkaseurani Satu, joka oli sit niinkun otettu mukaan mukamas leikkikaverix. Tais päättyä juttu niin et meitsi sit leikki sillä ja se sai traumat matkastaan...Näinä päivinä en ehkä laittas mun turistibussillistani itkeskeleen...Kait...