Uutta vuotta, ei murehdita sitä mennyttä suotta..

Voi perse kyllä harjoitteluraportin vääntö voi olla rasittavaa. Nyt tajuan mistä se Milla kitisi niin pirusi vielä tossa kuukausi sitten…Hei come on kirjota nyt jostain laatujärjestelmästä kun ei oo pienintäkän hajua et mitä tolla ees tarkotetaan…Joo ja suomenna nyt sit jotain sellasia sanoja kuten inhouse reservation tai credit card authorization. Tää olis niiiin paljon helpompi tehä in english tai niinkun mun raportti varmaan osittain tulee oleen, in Finglish….Olin täydellisesti unohtanu tän raporttien kirjotuksen tuskasuuden. Kauhulla odotan opinnäytetyötä (jonka aihe on edelleen yhtä selvä kun Britney Spearsin yksityiselämä…) Muistuttakaa mua tästä jos ikinä JAMK:ista pois päästyäni alan lämmitteleen ajatuksella takas koulunpenkille palaamisesta!!! I’m so done with school. Työnteko on paljon helpompaa, eikä tarvi jauhaa niin paljon bullshittiakaan, puhumattakaan et sitä tarttis kirjottaa 50 sivua..

Kävien eilen shoppaileen (joo joo ei siis mitään uutta…) Ja löysin jotain äiskälle tuliaisix. Se on just sellanen juttu et oon ihan varma et äiskä tykkää siitä. Ongelmax vaan muotoutu, et siihen mennessä kun olin päässy kotiin asti olin ite ihastunu siihen tuliaiseen…Eikä tää oo ees eka kerta. Edellisenkin tuliaisen oon ottanu jo käyttööni ja pelkään pahaa et se ei ikinä päädy äiskälle asti. Hmm…tää alkaa oleen ongelma. Noh äsikän tarttee varmaan vaan hyväksyä se fakta et sen tuliaiset on meijän yhteisiä =) Hirmu ihanaa eikö?

Nyt sit kaikille pieni tietovisa päälle…Tiedättekö mikä on Jenkkien Itäisin, läntisin ja Pohjoisin osavaltio? No niin ja vastaushan kaikkiin kolmeen on Alaska!!! Joo voitte pyyhkiä sen typerän suu auki jääneen virneen naamaltanne, mä en oo seonnu. Toistan vaan sitä tietoa, minkä Eki toissa päivänä löysi netistä. Jollain ihmeen tavalla maailman kartan saa venytettyä sellaseen muotoon et toi yx ja sama osavaltio käy vastaukses kaikkiin kolmeen. Joo idän ja pohjosen viel ymmärrän, mut miten vihtorissa joku voi olla läntisin ja itäisin yhtä aikaa…

Hei Uutta vuotta vaan kaikille!! Ehkä tää vuosi 2007 on se vuosi, jollon saa jotain uutta aikasex. Tää vuosi tulee oleen mahtava ja virkistävä ja erilainen. (Joo joo katotaan vaan kesäkuun puolessa välissä miten erilainen on ollu. Meitsi loikoilee laiturilla työttömänä ja miettiin koska sais maalattua autiomökin loppuun) Tänä vuonna on oikeesti pakko ottaa itteensä niskasta kiinni ja päättää mikä haluaa olla kun on iso. Tosin huono puoli tossa päätöksessä on se et tuntee oikeesti edelleen olevansa niin kamalan pieni…

Everything must come to an end

Joulupäivänä meitin road trip kaarassa istu kax eteensä tuijottavaa Zombieta, jotka ajaa huristeli suorinta tietä Friscosta Montereyhin pysähtyen vaan ja ainoostaan ostaan mulle kolme metrisen sämpylän, jota sit parkkiksella Santa Cruzissa järsin. Okei, ei se nyt ehkä aivan kolme metrinen ollu, mut kamala kokonen kuiteskin. Mut minkäs teet. Kun on nälkä niin on nälkä.

Montereyn Marriott oli aivan ihana ja minä ja Milla vielä ihanampia. Meillä oli jotenkin univelkaa vaikka oltiinkin nukuttu viime aikoina enemmän kun normaalisti joten meininki meni ihan hervottomax hihittelyx. Sivusta seuraajat olis voinu varmaan vannoo et oltiin joko pilvessä tai vedetty pari pulloo vinkkua. Sen verran omituiset asiat alko oleen hirmuisen huvittavia. Ja noh ei kaikki oo ehkä tottunu siihen et porukka hoilottaa joululauluja rannalla ja tanssii piirileikkejä. Puhumattakaan siitä kamalan rumasta hiekkalinnasta, joka rakennettiin. Every now and then it feels good to be retarded...

Seuraavana aamuna oli edessä pitkä ajomatka kotia kohti. Pysähdyttiin ekax Carmelissa, se olikin oikeestaan ainoo stoppi, mikä tehtiin. Damn se oli kaunis paikka. Jos oon joskus epäilly asiaa niin tää road trip ainakin sen todisti et oon small town girl, joka ei sovellu suurkaupunkeihin.(Onnex asun tällä hetkellä vaan 13 miljoonan asukkaan pikku kaupungissa...) Carmel ja Sonoma oli niin paljon ihanampia paikkoja kun Frisco. Ehkä mua vaan stressaa ja rasittaa isot kaupungit kun en pysty kontrolloimaan niitä…

Ajettiin alas rannikkoo pitkin Pacific Coastal Highwayta. Se on kyllä kauheen kaunis ajoreitti, mutta ei mikään maailman nopein. Mutka, mutka, mutka, jonka perään vielä pari muuta mutkaa. Mut eipä ollu ainakaan tylsää suoraa tietä niinkun isot Freewayt on. Ja en tajua mistä helkkarista se johtu, mut aina tasasin väliajoin tolla ajomatkalla jostain lehahti hirvee marihuanan haju. Hitto, että inhoon sitä makeahkoa lemua. Luojan kiitos en polta sitä kamaa, koska olis hirveen ikävä aina tunkee pyykkipoika nenään poltellessaan, ettei ykäis sen hajun takia. Hmm…ehkä siellä vuorien ja laaksojen kätköissä asu jotain ihme pössyttely yhteisöjä, jotka pitää päivittäisiä poltteluhetkiä aina tiettyyn kellonaikaan ja saastuttaa koko lähiseudun ilmanalan sillä yuk yuk lemulla.

Niin ihana kun toi reissu olikin niin U know what they say, HOME SWEET HOME!! Man I love my bed and room. It’s good to be back…

Montereyssä!! Meitin ihanan värinen hotellihuone Marriottissa..Mulla on nyt joku fiksaatio tunkee näitä meitin hotellihuoneiden kuvia joka väliin..

Oli pakko otta kuva ja muikee ilme kun oli niiin epäilyttävältä näyttävä paikan nimi. Sansu siis tässä Portola Plazalla Montereyn convention centerin edessä..

Joulupäivänä oli pakko väsätä maailman rumin hiekkalinna huonekorttia käyttämällä Montereyn beachillä

No niin varotaas sitten kaikki kaverit niitä tietä ylittäviä kanootteja!

Pieni kaveri tarttee pienen eväs sämpylän =)

Sansu löysi puun...Ihme et siihen piti taas kavuta...

Ah, Carmel oli niin ihana!

Tadaa!! Plikat Carmelin valkohiekkasella rannalla

Minä rannikolla. Oli muuten ihmeen lämmintä, jopa +18c...älä siis kysy mitä mulla tekee pipo päässä...

Hyvät on maisemat

Rocky Creek Bridge Pasific Coastal Highwayn varrella

Ja siinähän se silta sit taustalla möllöttää

I left my heart in San Francisco...Eikun mites se menikään?

Joku viisas joskus sano et San Francisco ja autot ei sovi yhteen. SO TRUE!! Mikä onkaan ihanampaa kuin mäkinen kaupunki oikeestaan pelkillä yxsuuntasilla varustettuna? Noh onnex edelleenkin saan pitää lempinimeni kävelevä navigaattori, sillä believe it or not osittain taidolla osittain tuurilla (suhde 90% taitoo 10% tuuria) löydettiin suorin reitti hotellille ilman et oltas vaarannettu muuta liikennettä tai eksytty kun sokeat Blondit pimeessä. Tosin sen verran sydämentykytystä toi liikenne aiheutti, et heti kun päästiin ekan hotellimme pihaan (meil oli kax eri hotlaa Friscossa) saatiin auton varashälyttimet soimaan reippasti ja sen säestyksellä yhteen ääneen selitettiin Valet parkkeeraajalle et oltas sille ikuisesti kiitollisia, jos saatas jättää auto sihen hotelliin molemmix öix. (Toi Ekin auton varashälytin on hiukan ihmeellinen. Saattaa alkaa soimaan vaikka auto olis käynnissä, jos joku avaa oven…tai sit kun oot jo sammuttanu auton ja avaat väärään aikaan oven niin iiiuuuuuuiiiiiuuuuu, tai jos oot ollu vähän aikaa auton ulkopuolella mut et oo lukinnu ovia ja meet sit avaan ne niin taas iiiiuuuuuuiiiiuuuu) Imeisesti näytettiin niin ressukoilta et se kiltti Valet oli vaan et kyllä käy (mielessä sillä varmaan vaan pyöri dollarin kuvat siitä kuinka maksamme itsemme kipeix yli $40/pv parkkimaksuja) ja hauskaa päivän jatkoa. Oon aina väheksyny Valet parkingia ja selittäny et se on laikoille snobeille, mut hei muutin mieleni, se on ehkä mailman ihanin asia!! Etenkin suurkaupungissa, missä tila on kortilla.

Hitto että mä rakastan mäkiä. Niitä on niiiiiin ihana kävellä ylös, ja alas ja ylös ja alas…Ja noita mäkiähän Friscossa riittää. Jos et omistat automaattiautoa etkä haltsaa mäkilähtöjä niin kusessa oot. (Ruma sana mutta kuvaa tilannetta parhaiten) Lisäx, mikäli taskuun peruutus ei oo vahvin alas, niin älä muuta friscoon ennen kun luovut kaarastas. Lisäx ihmisillä tuntu olevan joku aivan käsittämätön vimma päästä aivan välttämätää ajaan alas Lombard streetin väkkyrä kiemura osuutta. Hei how about a carousel ride? Oh well, minähän en voi niitä heppuja, jotka haluavat Lombard streetin nähdä, mitenkään arvostella, koska halusin aivan välttämättä sen itekin nyt nähdä kun se nautinto multa viime kesänä evättiin (enkä jotensakaan ollu päässy siitä faktasta yli vaan se kummitteli takaraivossa koko ajan)

Noh todettiin Millan kaa et paras tapa viettää jouluaatto on mennä vankilaan. Jep me oltiin sit yli 3 tuntia vankilassa jouluaattona, ja mentiin sinne suoraan kulkematta lähtöruudun kautta. Mutta nyt ei tartte alkaa soitteleen äiskälle huolestuneena et nyt se Sansu on hairahtanu kaidalle polulle ja sille tarttis tilata kurispalautus. Sillä se vankila missä me oltiin sattu oleen kuuluisa pahamaineinen Alcatraz, jonne me lautalla paineltiin. Millahan jääty heti ensimmäisenä melkein pystyyn kun lautalta ulos astuttiin ja säntäs suoraa päätä gift shoppiin ostaan turistihupparin. Puolustukses sanottakoot et se oli ihan pirun makee paita…

Meidän jouluateria oli sooooo goood. Pikanuudeleita. Ja illan ohjelma vielä parempi. Hitto ai et minkälainen Friscon yöelämä on!? Vielä kysytte!!! Kyllä se naapurusto siinä kuuden aikaan illalla pikkuhämärässä ihan jees kivalle näytti. Luit aivan oikein! Toi oli myöhäsin, mitä me oltiin ulkona. Ja nukkuun eksyttiin poikkeuksetta ennen Puolta yhtätoista. Ollaan mekin tultu vanhoix…Huono leffa, joka vilisi kuuluisia näyttelijöitä oli meitin jouluillan lätistyskohta ennen nukkumaan menoa. Mut don’t worry meillä oli oikeesti kivaa. Eikä aina tarvi olla ulkona bilettämässä jotta voi sanoo pitäneensä hauskaa.

Kun oli aika sanoa hyvästit San Franciscolle, sen sijaan et Milla olis laulanu I left my heart in San Francisco, se uudelleen sanotti sen biisin menemään, et I left my healt in San Francisco…Se flunssa, joka Miksalla oli ennen Suomeen lähtöönsä ja joka sitten tarttu muhun, mutta jonka jätin Sonomaan saavutti vihdosta viimein Millan Friscossa…

Ai niin, mahto Valet hiukan ihmetellä meidän musiikkimakua, kun nouti meidän biilin tallista. Siihen malliin meinaan soi Kai Hyttisen Dirlandaa autossa kun Valet sen meille luovutti =)Frisco on nyt nähty. En usko et sil on mulle enää paljo tarjottavaa...

Hei sehän on Golden Gate silta JA ILMAN SUMUA!! Ihmeitä siis vielä tapahtuu näinä päivinä...

Oh dear...kuka laitto Sansun kaltereiden taa? Kuva linnotukselta, joka sijaitsee sillan kupeessa.

Friscon hotelli Nob Hill:illä. Stanford Court oli mestan nimi.

Hotellin "sisäpiha"

Ja hotla huone..ei ollu yhtä kiva kun Sonomassa...mut mikään ei voitakaan Sonomaa...

HEI!! Kamerat pois! Ei saa ottaa kuvia opiskelija raukasta...

Minä Lombard streetin väkkyräkatu osuuden alhaalla. Tän halusin jo viime kesänä nähdä, vaan enpä sitten nähnytkään...

...ja Lombard street sen väkkyrä kiemura kadun keskeltä. Toi sininne talo on niiiiin symppis!

...Lombard streetin ylhäältä. Jes selvittiin se nousu!!

Hei vähänkö muhun tekis tällänen lappunen tolpassa vaikutuksen! Missä kaikki tollaset miehet oikeen on!?!

Kukkuu!!

Ooooo näyttää niiiiiin San Franciscolta!

Joo'o vankilassa ollaan...tai paremminkin sanottuna vankilasaarella

Milla ja tasutalla näkyypi pahamainen Alcatraz...

UUUU Vankityrmiä...Jossain näistä Al Capone mätäni...

Pier 39 ja ne kuuluisat Merileijonat, jotka pitää muuten aikasmoista ääntä...

Pirullinen vesiposti ja minä...eikun hetkinen mites se menikään =)

Hei mikä se siihen pomppas!? Super fantsu hattu.

DEC 21-23; Kaksi päivää Sonomassa...Gomorrah jäi onnex väliin!

Road trip on paras tapa oppia jotain uutta itsestään tai kaveristaan. Useampi päivä samaan autoon ja hotellihuoneeseen ahdettuna yhdessä 24/7 on paras mahdollinen bonding tapa. Hmm..kaikki jotka mut ja Millan tosin tuntee vois sanoo ettei bondingia paljon tarvita, paremminkin break the connectionia. Noh opittiinko me toisistamme nyt sit jotain uutta näinä road trip päivinä? No kysy vaan kuinka paljon...

9 tunnin ajomatka halki maiseman, joka näytää 5 tuntia tosta matkasta aivan samalta, oli bra startti reissulle. Siinä tulee sellanen mukava deja vu tunne, et hetkinen ajankohan mä nyt ympyrää? Mutta ei läpi tuulen ja jään niinkun Antti Tuisku laulaa, vaan läpi hetkittäisen rankkasateen ja sumun, me lopulta saavuttiin Golden Gaten yli ajon ja muutaman mutkan jälkeen Sonomaan. (Eikä auta unohtaa Millalle jäänyttää fiksaatiota Sausalitoon. ”vähä toi Sausalito oli ihana.” ,” Mä haluan Sausalitoon.”, ” Näix sä ton Sausaliton.”, ” Ihania maisemia Sausalitossa.”, ” Voidaax paluumatkalla poiketa Sausalitoon…”)

Sonoman hotelli yhdellä sanalla, MAHTAVA. Milla tais yrittää jo suurin piirtein tehdä vuokrasopimustakin sinne ja kyseli front deskiltä harkkaripaikkaa =). Olin varautunu et se olis kahlinnu ittensä sen mahtavan King size sängyn jalkaan käsiraudoilla lähtöpäivän aamuna ja oisin joutunu hommaan rautasahan ja pakkopaidan saadakseni kärrättyä sen takas autoon ja kohti Friscoo. Mut onnex se sit innostu karkkitehtaasta ja sain sen houkuteltua sillä keinoin pois Sonomasta.

Meillä oli pikku personal guide tuolla satumaisessa Sonomassa. Millan työkaverin isukki meinaan. Sama kaveri tunki meille hiukan eväsrahaa matkaan (Lue: ”köyhä” lakimies halusi ilahduttaa meitä ressukoita ) ja tarjos aamiaisen sekä viininmaisteluillan hotellimme aulassa takkatulen ääressä. Ja ne viinit, EI ollu ihan halpoja…Ja ne sen omat superhienot, maun loistavasti esiintuovat, kauniisti kilisevät viinilasitkin oli varmaan jotain, mitä en haluais ikinä joutua ostaan rikkoutuneen tilalle, koska menisin konkurssiin…Oli muuten tehokasta viiniä, koska alensi mut ja Millan lapsuusajan tasolle ja löydettiin kummasti ittemme hyppimästä ylös, alas, ylös alas BOING BOING meidän sängyllä!! Noh bed jumping on uusin muotivillitys anyways…

Mitä muuta niinä parina päivänä Sonoman alueella puuhailtiin? Noh häpäistiin ittemme julkisesti useempaan kertaan laulemalla kauniisti suomalaisia iskelmiä ympäri maita ja mantuja. Paras olis ehkä tanssiesitys Bodegan kirkon pihassa Rainer Frimanin ikihittin Linnut tahtiin. Mut puolustukses voisin sanoo et se kylä oli dead ja se rakennus ei ollu mulle millään muotoo kirkko vaan Hitcockin leffasta se koulu, plus siinä EI ollu hautausmaata ympärillä joten kaikki sai rest in peace. Sit häröiltiin punapuumetsässä ja hyväkskäytettiin hotellin pore-, ja uima-allasta sääntöjä rikkoen epäsovinnaisissa uima-asusteissa eli alusvaatteissa. Mut hei what can u do!? Jos on biksut kotona ja lämmintä vettä tarjolla kylmässä ulkoilmassa niin hei haloo, alusvaatteet vaan kehiin, there’s no big difference anyways!

Matka kohti Friscoo alkokin sit makeissa merkeissä Jelly Belly tehtaalla. Ei oo vaikeeta arvata et me kax suunnattiin sinne saman tien kun nähtiin mainoksessa pikkupräntillä rustattu teksti FREE factory tours =). Mut siis se oli oikeesti mielenkiintonen kierros (kuinka paljon sokeria voidaankaan tunkee karkeihin, trust me, u don’t wanna know!!) ja siel oli musiikintahtiin tanssivia robotteja ja kaikkee!! Plus sai paljon ilmasia nameja. Mun henk.koht suosikki maku oli roasted garlic!! Ja buttered toast ei ollu hassumpi kanssa. Tosin niihin cinnamon Jelly bellyihin en vieläkään suostunut koskeen, joita sillon Outsan namipussista New Englannin road tripillä autonikkunasta pois syljeskeltiin. YÖK! Ne ei oo mua varten.

Tässä meitin road tripin ensimmäinen hotelli, joka oli siis Sonomassa. Ajateltiin Millan kaa muutta sinne...

Hotellin sisäpiha lämmitettyine uima- ja porealtaineen, olkaas hyvät!

Aula ei sit ollu mitenkään paskempi...vai kuulenko vastaväitteitä?

Meitin hotellihuone oli AIVAN ihana. Takka ja kaikkee...

Feng shui ja biu bhui...Hiukan jotenkin itämaiselta näyttävää meininkiä takkatulen edessä.

Ja mitä jokainen normaali 24-vuotias tekee iltaisin hotellihuoneessa...

Kyltti muutamalle viinitilalle...Minkäs sitä sitten valitsis...

Hei mä löysin appelsiineja! Eix tän pitäny olla viinitila!? Missä on kaikki rypäleet?

Chateau St. Jean. Yx viinitila, jolla poikettiin...

Ledon Winery. Ihan kiva tönö tolla viinitilalla. Ne omisti myös hotellin Sonoman keskustasta...Köyhiä sanoisin...

Bodegan kaupungissa sen kuuluisan kirkon edessä, joka esitti koulua Alfredin Linnun leffassa. älä vaan kysy mitä me Millan kaa tehdään...Luoja yksin tietää...

Bodega Bayssa oli pakko mennä taas ankkureiden kimppuun...tuttua touhua jo edelliseltä road tripiltä...

Ihanat naikkoset rannikolla

Joo Jenkit osaa koristella talonsa joulux...TAI SITTEN EI !!! Paljonko puhallettavia örvelöitä yhdelle nurtsille mahtuu...

Milla ja meitin Road trip auto jossain rannikolla...

Millan kaa oli tietty pakko päästä ILMASELLE namitehdas kierrokselle. Hey FREE candy!!!

Jeiiiii.... It's me and Mr. Jelly belly!!

Kukkuu ja näkemiin!

M=M, eikos vaan? Samalla lailla kun M+M=2M. Sama selkeammällä kielellä kaikille ei niin Einsteineille, Milla tuli ja Mikko lähti, eli toisin sanoen M=M. Okei tää ei kauheesti taas kuulosta järkevältä, muuta siis tarkoituksena oli ilmaista, että talossamme on pysynyt M tasapaino lähdöistä ja saapumisista huolimatta. (Oh god tää kuulostaa oikeesti tosi psykolta...)

Ollaan neiti Jokisen kanssa ehditty taas koheltaa paikassa sun toisessa ja nolaan ittemme julkisesti enemmän kun 20 kertaa. Mut hei niinhän meidän kuulukin. Harva varmaan on maannu keskellä tietä Hollywoodissa koittaessaan tunkee päitään tähden sisään hyvän kuvan toivossa tai esittäny peuraa Universal studioilla. Puhumattakaan hurjista tanssibileistä parkkipaikoilla. Kyllä vain mikääan ei ole muuttunut. Mut osaan kyllä oikeesti olla aikuismaisestikin, NO OSAAN OSAAN!!

Viikon loppuna oli huisin hauskat pikkujoulut (Milla eikös ollutkin??? Kihlajaiskuvia ja kaikkee)ja sit Miksa sai Kalifornian ”auringosta” tarpeekseen ja halus suomeen vesisateeseen, joten saatiin vallottaa Millan kaa koko kämppa (Henkaa huitelee missa huitelee). Mitä siis tehtiin? Noh muutama bisse, sakset kouraan NIKS NAKS hiukset lyhyemmäx ja värituubit kouraan. Kotiparturi on kiva leikki joka sopii kaiken ikaisille.

Eilen oli taas niin perinteinen maanantai kun vaan taman taivaan alla on mahdollista. Menet töihin, Netti ei toimi, tutkit johdot ja lopulta toteat että vika ei suinkaan johdu sinusta tai riittämättömistä atk-taidoistasi vaan serveri on poksahtanu yön aikana. Noh vähät netistä, päätät printtailla sen sijaan. Noh printteri ei tietenkään toimi.Great kokeillaan sitten seuraavaa vempelettä, mikä toimistosta löytyy, haa eli faksia. Vika tikki, silla kaikki mitä masiinaan tunget tulee bumerangina takasin. Jees ja faksi numerot on oikein, tarkistit sen! Lisäksi hotellit on sold out tai liian huonoo tasoo liian hienoille ihmisille. Great. Miami helmikuussa on helvetillinen juttu. Kaikesta tosta koneiden kapinasta Vois melkein alkaa epaileen et olix Miksa jotenkin ajastanu tän disasterin tapahtuun just lähtönsä jälkeen et meille työläisille tulis sellanen tunne ettei tulla toimeen toimistolla ilman sitä...

Maanantain teemaan sopi myös hirveen hienosti, et Henkka The lonely raider josta ei oo vähään aikaan kuulunu mitään, soittaa Nevadan ja Californian rajalta, et sen rakas auto on sanonu sopimuksensa irti ja jättäny kaverin & sen vanhemmat jonnekin tien syrjään lähelle kaupunkia, jossa edes Grey houndin bussit ei suostu pysähtyyn matkalla Las Vegasista Losiin...

Eilen illalla leikittiinkin Millan kaa sit Karhuja. Mentiin all you can eat buffeeseen täyttään massumme talviunta varten. Joo’o 2 tuntia siellä istuttiin ja mätettiin ruokaa kun viimestä paivää. Ruokailijat vaan ympärillä vaihtu ja me mätetaan ja mätetaan. Kiva oli lopputulos. Kumpikaan ei meinannu pystyaä liikkuun ja oli huono olo. Great, miten jarkevää onkaan syödä koko rahan edestä. Järki hoi...

Mä koitan täyttää Christopher Walkenin jalan jälkiä...

Ja mikä on päivän numero?

Milla tapas julkkiksia